Mika Mustalahti

Jo kauan sitten liberaalit ovat laittanee merkille Tanskan hyvät ratkaisut työmarkkinapolitiikassaan, jota flexicurityksi kutsutaan. Näillä työmarkkinoita vapauttavilla ratkaisuilla Tanska on onnistunut saamaan maahan lähes täystyöllisyyden, kuten Helsingin Sanomat 26.10.2006 uutisoi.

Samassa uutisessa kuitenkin todettiin suomalaisten työelämän asiantuntijoiden olevan sitä mieltä, etteivät Tanskan ratkaisut sellaisenaan sovi Suomeen. Minua vain ihmetyttää, keitä nuo uutisen asiantuntijat ovat olleet. EK:n hallituksen puheenjohtaja Cristoffer Taxell varmasti lukeutuu näihin, mutta muut uutisen mukaan paikalla olleet painottuvat pahasti punaisten puolueiden ja AY-liikkeen edustajiin.

Ilmankos nämä “asiantuntijat” ovatkin Tanskan mallia vastaan, flexicurity nimittäin veisi AY-liikkeeltä aika paljon valtaa. Vielä ei ole nähty yhtäkään valtarakennetta, joka vapaaehtoisesti vallastaan luopuisi. Suomeen rakennettu erikoinen vallan keskus, jota kolmikannaksi kutsutaan, ei tee tässä suhteessa poikkeusta.

Toinen tosiasia vallasta on, että se turmelee, niin myös tässä tapauksessa. AY-liike ei näe toimintansa vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan, vaan ajaa suomalaisten teollisuustyöntekijöiden työpaikkoja halvempien tuotantokustannusten maihin. Näin tehdessään se samalla nakertaa omaa valtaansa, joka perustuu pitkälti lakkoaseeseen. Lakkoaseen teho laskee sitä mukaa kun teollisuudesta työpaikat häviävät, sillä työttömän työntekijän lakko ei paljoa hetkauta.

Ei tietenkään ole tavoiteltava tilanne, että AY-liikkeen ylivalta Suomen työmarkkinoista murenisi vasta kun koko teollisuus on siirtynyt muihin maihin. Toinen vaihtoehto olisi saada teollisuuden työntekijät tajuamaan tilanteen vakavuus, ja AY-liikkeen vaikutus siihen. Mutta niin kauan kuin SAK:n ja kumppanien propaganda yritysjohtajien vastuuttomuudesta niellään pureskelematta, muutosta ei tule tapahtumaan.

Parempia aikoja odotellessa.

Mika Mustalahti

Ainakin yhdessä asiassa Romanian ihmisoikeustilanne on parempi kuin Suomessa. Sen kansalaiset eivät enää joudu suorittamaan asevelvollisuutta. Helsingin sanomien mukaan Romania lopetti asevelvollisuuden virallisesti maanantaina 23.10.2006.

Suomalaisten miesten ihmisoikeuksia sen sijaan sorretaan todennäköisesti vielä ainakin muutaman vaalikauden ajan. Enää asevelvollisuus ei sentään ole tabu, josta pitää vaieta, vaan kritiikkiä sitä kohtaan on esitetty ajoittain melko paljonkin. Mutta kritiikkiä pitää edelleen jatkaa, ilman sitä Suomen armeija ei tule koskaan muuttumaan.

Palkka-armeijaa vastustajille yleinen harhaluulo on, että jos Suomen armeijan sotilaat saisivat palkkaa, heidät voitaisiin tuosta vain lähettää taistelemaan jonnekin maailman ääriin. Mutta eihän se niin mene. Suomen armeija on Suomen puolustamista varten. Palkka-armeijan toiminnasta vastaavat Suomen johtajat aivan samalla tavalla kuin asevelvollisuudenkin aikana. Eikä kukaan ole pelännyt että Suomen kenraalit olisivat lähettämässä asevelvollisuusarmeijaamme kahden aivan muun valtion väliseen sotaan.

Mika Mustalahti

Jouko Heyno väittää naisten sulkemisen yleisen asevelvollisuuden ulkopuolelle loukkaavan heidän oikeuksiaan (HS 26.9.). Heyno on selvästikin sekoittanut oikeuden ja velvollisuuden käsitteet. Velvollisuus tarkoittaa ehkä hieman vastenmielistäkin pakkoa tehdä jotakin. Oikeus taas tarkoittaa mahdollisuutta valita kyseinen vaihtoehto mikäli se tuntuu itselle sopivalta. Asevelvollisuutta ei mitenkään voi kutsua oikeudeksi.

Itse olin asepalvelukseni alla hyvin motivoitunut oppimaan maanpuolustustaitoja. Hain jopa Laskuvarjojääkärikouluun, josta kuitenkin niukasti karsiuduin. Kun sitten oma palvelukseni alkoi yhdessä Suomen suurimmista varuskunnista, motivaationi lopahti täysin. Tunsin olevani aikuisten miesten lastentarhassa.

Suurimmalle osalle joukko-osastoni asevelvollisista maanpuolustuskoulutus oli välttämätön paha, jota ei pystynyt kiertämään. Tämä näkyi toiminnassa. Kouluttajien motivaatio mielekkään toiminnan järjestämiseksi kuolee, kun jokaisena metsäleirille lähtöaamuna varuskunnan sairaalaan lääkärintarkastukseen haluavien jono kasvaa yli kymmenkertaiseksi normaaliin palveluspäivään verrattuna. Mielekkään toiminnan puuttuminen taas saa motivoituneen asevelvollisen miettimään asenteitaan uudestaan.

Vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä ei törmättäisi vastaaviin motivaatio-ongelmiin. Myöskään puolustuksen uskottavuudesta ei tarvitsisi tinkiä, kun tavoitteeksi otetaan puolet pienempi, mutta kaksi kertaa osaavampi reservi. Varusmiesten osaamisen taso nousee kun kouluttajien energia ei mene vastentahtoisten ojentamiseen.

Jotta vapaaehtoisia olisi riittävästi uskottavan puolustuksen takaamiseksi, pitäisi heille maksaa vähintäänkin hieman työttömyyskorvausta suurempaa palkkaa. Tämä ei tulisi asevelvollisuutta kalliimmaksi, sillä ne jotka eivät palvelukseen tulisi, pääsisivät vuotta aikaisemmin työelämään ja maksamaan veroja. Lisäksi voitaisiin säätää maanpuolustusvero, jota maksaisivat ne, jotka eivät ole maanpuolustuskoulutusta saaneet.

Heyno myös syytti kirjoituksessaan palkka- ja vapaaehtoisarmeijoita oman maansa siviilejä vastaan käymisestä ja sanoi ettei asevelvollisuusarmeija ole tällaista tehnyt. Haluaisin kuitenkin muistuttaa Heynoa Saddam Husseinin asevelvollisuusarmeijan murhaamista sadoista tuhansista irakilaisista, Venäjän viime vuosien toimista Tshetsheniassa, Etelä-Amerikan monista verisistä asevelvollisuusarmeijoiden avustamista vallankaappauksista ym. Monissa palkka-armeijaa nykyisin käyttävissä maissa on kyllä tapahtunut armeijan käyttöä omaa kansaa vastaan, mutta asevelvollisuusarmeijan aikana, ei enää palkka-armeijaan siirtymisen jälkeen.

Heyno päätteli miesten suuremman edustuksen yritysten johdossa olevan varusmiespalveluksen ansiota. Ehkä luonnollisempi selitys tälle ilmiölle löytyy kun tarkastellaan teknillisten- ja kauppakorkeakoulujen opiskelijoiden sukupuolijakaumaa, heistähän niitä yritysjohtajia useimmiten tulee. Uskon, että miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä kyvykkäitä johtajia, mutta koska johtavaan asemaan tähtäävään koulutukseen hakeutuu enemmän miehiä, niin johtavassa asemassa myös on enemmän miehiä.

Naisvaltaisten alojen heikompi palkkaus taasen johtuu mm. työnantajasta, joka tässä tapauksessa on useimmiten julkinen sektori. Miesvaltaisilla aloilla työnantajina toimivat useammin yksityiset yritykset, joissa yleisesti palkkataso on julkista sektoria korkeampi.

Nähdäkseni yleistä asevelvollisuutta ei voi perustella muilla kuin tunnesyillä. Omat sympatiani ovat kuitenkin ihmisoikeuksien puolella.

Mika Mustalahti
Liberaalit rp:n Puoluesihteeri

Hedelmöityshoitoja on Suomessa annettu kaikille naisille jo kauan ilman ongelmia. Nyt kuitenkin lainsäätäjät haluavat kirjata oikeudet hedelmöityshoidoista myös lakiin. Lakivaliokunnan enemmistön mukaan tämä oikeuksien kirjaaminen tarkoittaa sitä, että yksinäisiltä naisilta ja naispareilta viedään heillä tällä hetkellä oleva oikeus saada hedelmöityshoitoa.

Lakivaliokunta perusteli päätöstään “yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettävillä arvoilla”. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin moniarvoinen ja suvaitsevainen, kuten länsimaisen yhteiskunnan kuuluukin olla. Yhden kansanosan arvojen mukaan toimiminen väistämättä sortaa muiden kansanosien oikeuksia. Arvot kun eivät ole yhtä kuin oikea ja väärä. Esimerkiksi useiden muslimien mielestä poikien ympärileikkaus on suorastaan pakollista, mutta meidän mielestämme se on pienten lasten silpomista. Voisitko kuvitella synnyttäväsi pojan maassa, jossa jokainen poikavauva ympärileikataan lain pakottamana. Tällainen laki syntyisi jokaiseen muslimivaltioon aika alta yksikön, jos Suomen nykyinen lakivaliokunta pääsisi asiasta päättämään.

Yhteiskunnan arvot eivät sovi lain perusteiksi. Mutta millä muutakaan lakivaliokunnan konservatiivit olisivat voineet lakia perustella, kun näyttöä isättömien lasten häiriintymisestä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Lakivaliokunta olisi tietysti voinut olla rehellinen, ja sanoa että laki pohjautuu yksinomaan heidän omiin arvoihinsa. Sellaiselle perustelulle olisi eduskuntakin toivottavasti ymmärtänyt nauraa.

Mika Mustalahti

Helsingin Sanomat uutisoi 5.10.2006 Merimies-unioinin saartaneen laivan “orjapalkkojen” vuoksi Kokkolassa. Laiva ja sen miehistö olivat filippiiniläisiä. Laivan matruuseille maksettiin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli siis Merimies-unionin mielestä orjuuttamista. Merimies-unioni vaatii sanoo että alin hyväksyttävä palkka matruusille on 2100 euroa.

Mitä filippiiniläiset itse palkastaan tuumivat, sitä en tiedä, mutta sen tiedän että Filippiinien BKT oli vuonna 2004 4600 USD asukasta kohden. Suomen vastaava luku on 30300. Tämä indeksi kuvaa yhden kansalaisen vuoden aikana tekemän työn arvoa. Näitä lukuja vertailemalla voi melko hyvällä tarkkuudella arvioida filippiiniläisen työntekijän keskipalkan olevan vain 15 prosenttia suomalaisen työntekijän keskipalkasta. Suomessa keskipalkka on karkeasti 2500 euroa, joten Filippiineillä se olisi noin 375 euroa. Onko 500 euroa kuukaudessa tässä valossa “orjapalkkaa”?

Tilanne on aivan verrattavissa suomalaiseen rahtialukseen, joka lähtee jonnekin hypoteettiseen paljon varakkaampaan maahan hakemaan kauppatavaraa. Miehistölle maksetaan suomalaiseen hintatasoon verrattuna aivan loistavaa palkkaa, jopa 3300 euroa kuukaudessa. Saavuttuaan varakkaan maan satamaan sen lastaaminen pysäytetään, koska miehistölle maksetaan täkäläiseen hintatasoon verrattuna mielettömän surkeaa palkkaa. Laivan pysäyttäjät vaativat että suomalaiselle miehistölle maksetaan ainakin neljä kertaa enemmän, 13200 euroa kuukaudessa.

Vaikka jollakin tämän hypoteettisen valtion varustamolla olisikin varaa maksaa tuollaisia palkkoja, ei se suomalaiselle varustamolle olisi mitenkään mahdollista. Samoin, ei filippiiniläiselle varustamolle ole mahdollista maksaa työntekijälle suomalaista palkkaa.

On aivan älytöntä verrata eri puolilla maapalloa työskentelevien palkkoja suoraan. Pitää ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja hintataso. Vaikka filippiiniläiset tässä kyseisessä tapauksessa työskentelivätkin Suomen alueella, heidän työnantajansa oli silti filippiiniläinen yritys ja palkan siksi oltava filippiiniläinen. Eihän suomalaisesta yrityksestä Brasiliaan työkomennukselle lähteväkään saa komennuksellaan Brasilian hintatasoon suhteutettua palkkaa.

Mika Mustalahti