Maanpuolustus, oikeus vai velvollisuus?

Jouko Heyno väittää naisten sulkemisen yleisen asevelvollisuuden ulkopuolelle loukkaavan heidän oikeuksiaan (HS 26.9.). Heyno on selvästikin sekoittanut oikeuden ja velvollisuuden käsitteet. Velvollisuus tarkoittaa ehkä hieman vastenmielistäkin pakkoa tehdä jotakin. Oikeus taas tarkoittaa mahdollisuutta valita kyseinen vaihtoehto mikäli se tuntuu itselle sopivalta. Asevelvollisuutta ei mitenkään voi kutsua oikeudeksi.

Itse olin asepalvelukseni alla hyvin motivoitunut oppimaan maanpuolustustaitoja. Hain jopa Laskuvarjojääkärikouluun, josta kuitenkin niukasti karsiuduin. Kun sitten oma palvelukseni alkoi yhdessä Suomen suurimmista varuskunnista, motivaationi lopahti täysin. Tunsin olevani aikuisten miesten lastentarhassa.

Suurimmalle osalle joukko-osastoni asevelvollisista maanpuolustuskoulutus oli välttämätön paha, jota ei pystynyt kiertämään. Tämä näkyi toiminnassa. Kouluttajien motivaatio mielekkään toiminnan järjestämiseksi kuolee, kun jokaisena metsäleirille lähtöaamuna varuskunnan sairaalaan lääkärintarkastukseen haluavien jono kasvaa yli kymmenkertaiseksi normaaliin palveluspäivään verrattuna. Mielekkään toiminnan puuttuminen taas saa motivoituneen asevelvollisen miettimään asenteitaan uudestaan.

Vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä ei törmättäisi vastaaviin motivaatio-ongelmiin. Myöskään puolustuksen uskottavuudesta ei tarvitsisi tinkiä, kun tavoitteeksi otetaan puolet pienempi, mutta kaksi kertaa osaavampi reservi. Varusmiesten osaamisen taso nousee kun kouluttajien energia ei mene vastentahtoisten ojentamiseen.

Jotta vapaaehtoisia olisi riittävästi uskottavan puolustuksen takaamiseksi, pitäisi heille maksaa vähintäänkin hieman työttömyyskorvausta suurempaa palkkaa. Tämä ei tulisi asevelvollisuutta kalliimmaksi, sillä ne jotka eivät palvelukseen tulisi, pääsisivät vuotta aikaisemmin työelämään ja maksamaan veroja. Lisäksi voitaisiin säätää maanpuolustusvero, jota maksaisivat ne, jotka eivät ole maanpuolustuskoulutusta saaneet.

Heyno myös syytti kirjoituksessaan palkka- ja vapaaehtoisarmeijoita oman maansa siviilejä vastaan käymisestä ja sanoi ettei asevelvollisuusarmeija ole tällaista tehnyt. Haluaisin kuitenkin muistuttaa Heynoa Saddam Husseinin asevelvollisuusarmeijan murhaamista sadoista tuhansista irakilaisista, Venäjän viime vuosien toimista Tshetsheniassa, Etelä-Amerikan monista verisistä asevelvollisuusarmeijoiden avustamista vallankaappauksista ym. Monissa palkka-armeijaa nykyisin käyttävissä maissa on kyllä tapahtunut armeijan käyttöä omaa kansaa vastaan, mutta asevelvollisuusarmeijan aikana, ei enää palkka-armeijaan siirtymisen jälkeen.

Heyno päätteli miesten suuremman edustuksen yritysten johdossa olevan varusmiespalveluksen ansiota. Ehkä luonnollisempi selitys tälle ilmiölle löytyy kun tarkastellaan teknillisten- ja kauppakorkeakoulujen opiskelijoiden sukupuolijakaumaa, heistähän niitä yritysjohtajia useimmiten tulee. Uskon, että miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä kyvykkäitä johtajia, mutta koska johtavaan asemaan tähtäävään koulutukseen hakeutuu enemmän miehiä, niin johtavassa asemassa myös on enemmän miehiä.

Naisvaltaisten alojen heikompi palkkaus taasen johtuu mm. työnantajasta, joka tässä tapauksessa on useimmiten julkinen sektori. Miesvaltaisilla aloilla työnantajina toimivat useammin yksityiset yritykset, joissa yleisesti palkkataso on julkista sektoria korkeampi.

Nähdäkseni yleistä asevelvollisuutta ei voi perustella muilla kuin tunnesyillä. Omat sympatiani ovat kuitenkin ihmisoikeuksien puolella.

Mika Mustalahti
Liberaalit rp:n Puoluesihteeri

Leave a Reply