Jo kauan sitten liberaalit ovat laittanee merkille Tanskan hyvät ratkaisut työmarkkinapolitiikassaan, jota flexicurityksi kutsutaan. Näillä työmarkkinoita vapauttavilla ratkaisuilla Tanska on onnistunut saamaan maahan lähes täystyöllisyyden, kuten Helsingin Sanomat 26.10.2006 uutisoi.

Samassa uutisessa kuitenkin todettiin suomalaisten työelämän asiantuntijoiden olevan sitä mieltä, etteivät Tanskan ratkaisut sellaisenaan sovi Suomeen. Minua vain ihmetyttää, keitä nuo uutisen asiantuntijat ovat olleet. EK:n hallituksen puheenjohtaja Cristoffer Taxell varmasti lukeutuu näihin, mutta muut uutisen mukaan paikalla olleet painottuvat pahasti punaisten puolueiden ja AY-liikkeen edustajiin.

Ilmankos nämä “asiantuntijat” ovatkin Tanskan mallia vastaan, flexicurity nimittäin veisi AY-liikkeeltä aika paljon valtaa. Vielä ei ole nähty yhtäkään valtarakennetta, joka vapaaehtoisesti vallastaan luopuisi. Suomeen rakennettu erikoinen vallan keskus, jota kolmikannaksi kutsutaan, ei tee tässä suhteessa poikkeusta.

Toinen tosiasia vallasta on, että se turmelee, niin myös tässä tapauksessa. AY-liike ei näe toimintansa vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan, vaan ajaa suomalaisten teollisuustyöntekijöiden työpaikkoja halvempien tuotantokustannusten maihin. Näin tehdessään se samalla nakertaa omaa valtaansa, joka perustuu pitkälti lakkoaseeseen. Lakkoaseen teho laskee sitä mukaa kun teollisuudesta työpaikat häviävät, sillä työttömän työntekijän lakko ei paljoa hetkauta.

Ei tietenkään ole tavoiteltava tilanne, että AY-liikkeen ylivalta Suomen työmarkkinoista murenisi vasta kun koko teollisuus on siirtynyt muihin maihin. Toinen vaihtoehto olisi saada teollisuuden työntekijät tajuamaan tilanteen vakavuus, ja AY-liikkeen vaikutus siihen. Mutta niin kauan kuin SAK:n ja kumppanien propaganda yritysjohtajien vastuuttomuudesta niellään pureskelematta, muutosta ei tule tapahtumaan.

Parempia aikoja odotellessa.

Mika Mustalahti