SAK julkisti 18.10. seuraavan vaalikauden tavoitteitaan, joilla heidän mukaansa tavoitellaan työllisyyden parantamista. Yhtenä tavoitteista oli vuokratyöläisille maksettava takuupalkka siltä ajalta, jolloin työtä ei ole tarjolla. Mutta kenet SAK haluaisi tämän takuupalkan maksajaksi?

Mikäli takuupalkka määrättäisiin vuokratyövoimaa välittävän yrityksen maksettavaksi, joutuisi yritys “irtisanomaan” kaikki heidän kauttaan tilapäistä työtä etsivät ihmiset. Sen jälkeen uusi tilapäisen työn tekijä “palkattaisiin” vasta kun voidaan varmasti sanoa, että hänelle on töitä luvassa moneksi kuukaudeksi eteenpäin.

Tässä häviäisivät kaikki osapuolet. Tilapäistä työtä etsivä työntekijä ei pääsisi tekemään töitä niin usein kuin voisi. Työvoimaa välittävä yritys menettäisi tuloja kun tehty työmäärä tippuisi, ja työvoiman vuokraaja ei enää saisikaan työntekijää seuraavaksi aamuksi.

Entä jos takuupalkan maksaisikin työvoiman vuokraaja? Tällöin vuokraaja joutuisi puolestaan miettimään onko hänellä tarjota työntekijälle työtä riittävän pitkäksi aikaa, jotta vuokraus olisi kannattavaa. Tai saisiko vuokrattu työntekijä välittömästi vuokrauksen jälkeen uuden komennuksen. Mikäli työn vuokraajalla onkin työtä teetettäväksi niin pitkäksi aikaa, että takuupalkan mukanaan tuoma riski on riittävän pieni otettavaksi, niin ei työnantajan kannata vuokrata työntekijää tähän, vaan palkata hänet itse.

Molemmissa tapauksissa takuupalkka olisi armoton kuolinisku vuokratyövoimaa välittäville yrityksille. SAK:n ehdotukset tekevät työnteon epätyypillisissä työsuhteissa täysin mahdottomaksi. Missä on SAK:n yrityksiltä peräänkuuluttama vastuu, kun he itse näin haluavat hankaloittaa työn tekemistä?

Mika Mustalahti
puoluesihteeri
Liberaalit rp
Helsinki

Julkaistu Helsingin Sanomissa 12.11.2006