Kansanedustaja Arto Satonen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen peräänkuuluttivat naisvaltaisten julkisten alojen palkankorotuksia Helsingin Sanomissa 25.7. Palkankorotuksen perusteiksi Satonen luetteli aloilla vallitsevan työvoimapulan ja korkean arvostuksen. Korhonen ei perusteluja vaatimukselleen esittänyt, totesi sen vain olevan mahdollista. Olen näiden herrojen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että terveydenhoitoalan palkkojen tulisi olla nykyistä korkeammat.

Ennen kuin hoitoalan henkilöstön palkkoja korotetaan, tulisi uhrata hetki kysymykselle: Miten terveydenhoitoala on joutunut nykyiseen palkkakuoppaansa? Tämä kysymys on mielestäni paljon oleellisempi kuin se, nostetaanko sairaanhoitajien palkkaa 100 vai 500 eurolla kuukaudessa. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena tulee olla, ettei tämänkaltaisen palkkakuopan muodostuminen olisi enää mahdollista.

Nähdäkseni perimmäinen syy terveydenhoitoalan palkkakuoppaan on kilpailun puute. Jos alalla olisi aitoa kilpailua, pikkuhiljaa kehittynyt työvoimapula olisi jo vuosia sitten alkanut näkyä palkkojen nousuna. Palkan nousu taas olisi tehnyt hoitoalasta houkuttelevamman kouluttautumissuunnan, mikä olisi hillinnyt työvoimapulaa. Hyvin toimivilla työmarkkinoilla palkka korreloi työvoiman saatavuuden kanssa.

Jotta alalle saataisiin kilpailua, tulisi terveyspalveluiden käyttäjien, eli kansalaisten, päästä itse valitsemaan missä heitä hoidetaan. Nykytilanteessa valtio on jo valinnut kansalaisien puolesta maksaa sievoisen summan kunnille, jotta ne järjestäisivät kansalaisille terveyspalveluja. Kunnilla taas on mahdollisuus kilpailuttaa terveyspalvelujen tuotanto yksityisillä markkinoilla. Tämä on tietysti parempi tilanne kuin ei kilpailua lainkaan, mutta ei vielä anna markkinoille kovin hyviä lähtökohtia toimia.

Ongelmaksi nykyisenlaisessa terveyspalveluiden kilpailuttamisessa nousee erityisesti kilpailutettavien palveluiden suuri määrä. Kun kilpailutetaan kaikkien kunnassa asuvien ihmisten terveyspalvelut yhdessä nipussa, ei voida olettaa, että monella eri palveluntarjoajalla olisi realistisia mahdollisuuksia toimittaa haluttua määrää palveluita. Markkinat toimisivat paljon paremmin, mikäli yksittäinen kansalainen voisi itse kilpailuttaa omat terveyspalvelunsa.

Vaikka kansalaiset kilpailuttaisivat itse omat terveyspalvelunsa, heidän ei välttämättä tarvitse maksaa niitä itse. Valtion tulisi määrittää kuinka paljon siltä kuluu rahaa yhden ihmisen terveyspalveluihin ja sitten antaa vastaava summa kansalaisille käytettäväksi kyseisten palveluiden hankkimiseen. Jos kansalaiset onnistuvat hankkimaan tarvitsemansa palvelut halvemmalla kuin mikä on valtion tarkoitukseen antama summa, voisi hän pitää erotuksen itsellään.

Toimivilla terveydenhoitomarkkinoilla sekä asiakkailla, että työntekijöillä olisi monia vaihtoehtoja, joista valita. Tämä pakottaisi terveyspalvelujen tuottajat maksamaan työntekijöille kilpailukykyistä ja oikeudenmukaista palkkaa, sekä huolehtimaan asiakkaidensa hyvinvoinnista, muutoinhan sekä työntekijät että asiakkaat karkaisivat muille palveluntarjoajille.

Kysynnän ja tarjonnan laki on erittäin voimakas työkalu, ja sitä tulisi käyttää paljon nykyistä enemmän. Kun markkinoille (ihmisille) annetaan liikkumavaraa, ne lopulta löytävät kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Jos taas markkinoita yritetään säädellä ja pakottaa ne toimimaan jollakin tietyllä tavalla, ei lopputulos välttämättä tyydytä ketään.

Mika Mustalahti
Puoluesihteeri
Liberaalit

Julkaistu Helsingin Sanomissa 13.8.2007