Kaikki mulle heti nyt
Tehy koettelee vaalilupausten rajoja hakiessaan jäsenistölleen ehkä koko Suomen historian suurinta liittojen välillä solmittua palkankorotuspottia. Jos hoitajat saavat mitä haluavat, valtiolle tulee ongelma. Mistä kaikki se raha kaivetaan? Jätetäänkö valtion velan korot maksamatta ja kasvatetaan velkaa, vai otetaanko surullisen kuuluisa juustohöylä käteen ja nirhaistaan kaikista muista valtion kuluista prosentti pari.
Minut tämä asetelma sai pohtimaan koko järjestelmän mielekkyyttä. Vaalien alla poliitikot lupaavat kansalaisille maat ja taivaat saadakseen heidät äänestämään omaa puoluettaan. Mitä hienompaa poliitikko uskaltaa luvata, sen varmemmin ääniä tulee. Vaalien jälkeen sitten pohditaan, kuinka me oikein nämä kaikki lupaukset hoidamme? Osan lupauksista voi unohtaa, mutta osa tulee toteuttaa, että voi sitten seuraavissa vaaleissa sanoa pitäneensä lupauksensa.
Jos poliitikko tulee luvanneeksi jotakin, mitä ei mitenkään voi toteuttaa ja mitä äänestäjät eivät suostu unohtamaan, voi lupauksesta tulla poliitikolle naru kaulaan. Naru kaulassa ei ole kiva kulkea, joten poliitikko yrittää toteuttaa lupauksen keinolla millä hyvänsä. Onhan vaakakupissa myös seuraavien vaalien tulos. Tällaisesta asetelmasta voi joskus tulla eteen tilanne, jossa poliitikon ja yhteiskunnan edut eivät kohtaa. Koska poliitikolla on valta, yhteiskunnan etu saa väistyä.
Hoitajien palkkavaatimukset korottaisivat valtion menoja noin 5 prosenttia. Toki se lisäisi myös valtion verotuloja. Palkankorotus olisi ilmanmuuta hoitajien ja onnettoman lupauksen tehneen poliitikon etu, mutta olisiko se yhteiskunnan etu? Saisiko yhteiskunta tällä sijoituksella tarpeeksi vastinetta?
En usko että hoitajien työn tuloksellisuus nousisi palkan mukana, joten palkankorotus ei ole yhteiskunnan etu. En kuitenkaan halua kuulostaa hoitajia syyllistävältä. Terveydenhoidon tehottomuus ei ole heidän vikansa. Syytä tehottomuuteen on haettava tehottomasta politiikasta.
Jotta valtio toimisi hyvin, sitä tulee johtaa kuten yhtiötä. Suuret päätökset tulisi tehdä huolella tutkittujen tosiasioiden pohjalta. Tällä hetkellä Suomen valtion puolisuunnitelmatalouden suuria päätöksiä tehdään kiihkeissä vaaliväittelyissä intuitioon luottamalla. Nämä vaalilupausmarkkinat voivat lopulta ajaa Suomen konkurssiin. Onneksi demarit hävisivät vaalit, vaalilupauskilpailun voittajina heillä olisi vielä suuremmat ongelmat saada lupauksensa täytettyä.
Filed under: Juttuja
Mielenkiintoista on ettei palkkoja olla valmiita nostamaan juurikaan yli keskimääräiseten korotusten. On otettava huomioon että suomessa on jo tällä hetkellä jonkin tasoinen hoitajapula. Mielestäni ei ole oiken että julkisella sekstorilla tuöskentelevät jäävät vuodesta toiseen palkankorotusten häntäpäähän.
Jostakin luin, että hoitajapula ei ole lainkaan uusi asia, vaan että hoitajista olisi ollut pulaa lähestulkoon aina, mutta eivät palkat siitä huolimatta ole mihinkään kehittyneet. Minusta järjestelmässä on vikaa, kun se ei kykene korjaamaan palkan ja työvoimapulan välistä epätasapainoa.
Kirjoituksessa http://mikamustalahti.net/?p=13 vähän siitä, mihin suuntaan järjestelmää pitäisi kehittää, jotta tilanne korjaantuisi.