Vireillä oleva yliopistojen oikeudellisen aseman muuttaminen on herättänyt jälleen keskustelua yliopistokoulutuksen maksuttomuudesta. Tosin, tätä keskustelua on käyty enimmäkseen vain opiskelijayhteisöiden sisällä. Yliopisto-opiskelijoilla on yleisesti suuri hätä ja pelko, että heidän saavutettu etunsa viedään pois ja opiskelusta tuleekin maksullista. Minun kantani tässä asiassa saattoi tulla jo lukijalle selväksi, mutta suosittelen silti jatkamaan.

Perusopintojen (peruskoulu, ammatillinen koulutus ja lukio) maksuttomuus on perusteltua, koska koko kansan luku- ja kirjoitustaito, sekä edes jonkin asteinen yleissivistys ovat selvästi osoittaneet hyötynsä. Nykypäivän yhteiskunnassa luku- ja kirjoitustaito ovat välttämättömiä. Sen sijaan korkeakoulututkinto ei ole.

Korkeakoulutuksen maksuttomuutta perustellaan mahdollisuuksien tasa-arvolla. Siis sillä, että duunarinkin lapsesta voi tulla tohtori. Tämä on sinänsä hieno periaate, mutta tapahtuuko näin todellisuudessa? Kaikki tutkimukset, joissa on selvitetty korkeakouluopiskelijoiden yhteiskunnalista taustaa ovat päätyneet toteamaan, että perhetausta on merkittävin tekijä korkeakoulutukseen hakeutumisessa. Toisin sanoen, ylivoimainen enemmistö korkeakouluopiskelijoista on peräisin perheistä, joissa vanhemmilla on vähintään keskiasteen koulutus. Suomessa koulutus korreloi palkan kanssa keskimäärin erittäin hyvin, mikä tarkoittaa että suurin osa korkeakouluopiskelijoista tulee hyvin toimeentulevista perheistä.

Mitä voidaan näiden tosiasioiden valossa sanoa maksuttomasta korkeakoulutuksesta ja opintotuesta, jonka saajista suurin osa on korkeakouluopiskelijoita. Maksuton korkeakoulutus ja opintotuki ovat suoraa tulonsiirtoa koko yhteiskunnalta sen varakkaimmalle osalle. Korkeakoulutuksen maksuttomuutta voidaan vielä tämänkin jälkeen perustella sillä, että yhteiskunnan varakkain osa maksaa enemmän veroja, joten sen kuuluukin saada jotai myös takaisin. Mutta toisaalta, eikös koko verotuksen ja tulonsiirtojen idea ollut tasata yhteiskuntaluokkien välistä eroa?

Koulutus on mitä suurimmissa määrin investointi itseensä. Kouluttautumalla hankitaan etulyöntiasemaa työmarkkinoille, jotta saataisiin parempi duuni muiden työnhakijoiden nenän edestä. Koulutus on työmarkkinoilla tarvittava hyödyke, josta hyödyn saajan on mielestäni kohtuullista maksaa. Suomen opintolainajärjestelmä takaa kaikille mahdollisuuden opiskella varallisuudesta riippumatta.