Protektionismiksi kutsutaan kotimaisen tuotannon suojelemista ulkomaiselta kilpailulta. Suojaa saadaan asettamalla ulkomaisille tuotteille tulleja, tai antamalla kotimaisille tuottajille rahallista tukea. Kummassakin tapauksessa kotimainen tuotanto saa kilpailuetua ulkomaiseen verrattuna.
Protektionismin ansiosta Suomessa voidaan muun muassa viljellä sokerijuurikasta ja muita maataloustuotteita, jotka kasvaisivat paremmin jossakin muualla.
Protektionismilla on kustannuksensa. Kotimaiselle tuotannolle annettavat tuet maksetaan verovaroista, mikä nostaa veroprosenttia. Vaikka tukien ansiosta kotimaisten tuotteiden hinnat saadaan laskettua samalle tasolle ulkomaisten tuotteiden kanssa, korottuneen verotuksen takia nettokustannus yhteiskunnalle on suurempi kuin jos tukia ei maksettaisi ja kotimaisten tuotteiden sijasta käytettäisiin ulkomaisia.
Tullit nostavat ulkomaisten tuotteiden hintoja. Jos tullimaksuja ei olisi, ihmiset voisivat ostaa ulkomailla tuotettuja edullisia tuotteita kotimaisten kalliiden tuotteiden sijaan. Tullimaksuista hyötyvät ne muutamat ihmiset, jotka tuottavat tullimaksujen alaisia tuotteita tullirajan sisäpuolella.
Protektionismin ansiosta muutamat ihmiset pystyvät säilyttämään elinkeinonsa ja työpaikkansa, he ovat protektionismin voittajia, kaikki muut häviävät.
Paitsi että protektionismista koituu kustannuksia sitä harjoittavalle maalle, se myös estää kaupankäyntiä muiden maiden kanssa. Kaupankäynnin estymisellä on paljon kauaskantoisempia seuraamuksia kuin pelkät rahalliset menetykset. Kun rikkaat maat eivät käy kauppaa köyhien maiden kanssa, elintasoerot maiden välillä eivät pääse tasoittumaan.
Kehittymättömät maat voisivat tuoda markkinoillemme runsaasti esimerkiksi maataloustuotteita, jos niiden vain annettaisiin reilusti kilpailla kotimaisten tuotteiden kanssa. Maataloustuilla pidämme huolen siitä että kehittymättömien maiden maataloustuotteet eivät pääse markkinoillemme, ja että nämä maat myös pysyvät kehittymättöminä. Maataloustukien alasajo olisi mitä parhainta kehitysapua.
Protektionismi on suora jatke siirtomaa-ajattelulle. Sen idea on hyötyä muista maista niiden kustannuksella, eli riistää niitä. Protektionismin riisto ei kuitenkaan kohdistu ainoastaan ulkomaihin, vaan myös omiin kansalaisiin.
Mika Mustalahti
Puoluesihteeri
Liberaalit
Julkaistu Helsingin sanomissa 8.1.2008
Comments
Leave a comment Trackback