Elämme jatkuvan muutoksen aikaa, eikä vanhaan staattiseen maailmaan ole paluuta. Meidän kaikkien elämään kuuluu suuria muutoksen hetkiä, kuten peruskoulun päättäminen, opiskelemaan lähteminen, valmistuminen, perheen perustaminen, avioero, eläköityminen ja työttömyys. Jokanen näistä muutoksista on omalla tavallaan stressaava ja raskas. Osa muutoksista on peruuttamattomia, osa väliaikaisia, tai ainakin niiden pitäisi olla. Osa meistä käy läpi vain osan näistä muutoksista, osa kaikki, osa jopa useampaan kertaan.

Negatiivisiin muutoksiin, kuten työttömyyteen ja avioeroon liittyy paljon ahdistusta ja epävarmuutta, inhimillistä kärsimystä. Joskus ahdistus saattaa kasvaa niin suureksi, ettei ihminen kestä sitä, vaan menettää uskonsa tulevaisuuteen, masentuu. Masentunut ihminen ei kykene toimimaan, eikä hakemaan apua tilaansa. Jos masentuneella ei ole ketään pitämässä hänestä huolta, alkavat ongelmat pian kasaantua. Masennuksen päälle tulee vuokrarästejä, alkoholismia, ulosottoa ja luottokelpoisuuden menetys. Pahimmillaan kierre johtaa asunnottomuuteen.

Asunnottomuutta yritetään poistaa tukiasunnoilla ja asuntoloilla. Masennukseen lääkkeeksi tarjotaan psykiatrista hoitoa ja varhaista puuttumista. Mutta missä vaiheessa näihin ongelmiin pitäisi puuttua? Kuinka pahaan kuntoon ihmisen on mentävä, että häntä voidaan auttaa? Nähtävästi nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme ihmisen on kärsittävä pahasti, ennen kuin hänelle apua tarjotaan. Kun ihminen on ehtinyt masentua ja menettää asuntonsa, ollaan liian myöhässä. Meidän on pystyttävä tarjoamaan ihmisille tukea jo paljon ennen.

Kuinka voisimme tukea masentunutta, joka ei kerro masennuksestaan, ei lähde kelaan täyttämään lappuja tai sairaalaan puhumaan lääkärille. Emme kai mitenkään, mutta voimme yrittää tehdä hänen elämästään helpompaa huolehtimalla edes vähimmäistoimeentulosta. Jokaisen ihmisen vähimmäistoimeentulosta olisi helppoa ja yksinkertaista huolehtia maksamalla kaikille perustuloa. Perustulo muodostaisi jatkuvan turvan läpi elämän suurten muutoksien ja auttaisi ihmistä selviämään. Inhimillinen kärsimys maassamme vähenisi ja kukaties voisimme joskus oikeasti sanoa elävämme hyvinvointivaltiossa.

Nyt tietysti ajattelette, että milläs tuo perustulo kustannetaan. Vastaus on, ettei sitä tarvitse mitenkään kustantaa, se tulee jopa taloudellisesti edullisemmaksi kuin nykyinen sosiaaliturvaviidakkomme. Meillä on kelan ja sosiaalihuollon yhteispelin tuloksena sekalainen joukko eri tukimuotoja, joiden on tarkoitus kattaa kaikki sellaiset ihmisten tilanteet, joissa ihminen ei omalla työllään pysty itseään elättämään. Kaikki, jotka osaavat ja jaksavat tämän tukiviidakon opiskella, saavat kelasta tai sosiaalihuollosta rahaa elämiseensä noin 400-500 euroa kuukaudessa. Jotkut taitavat tukien hyväksikäyttäjät saavat enemmänkin.

Mikä muuttuisi, jos otettaisiin käyttöön perustulo? Ihmisten, jotka eivät omaa elantoaan pysty työllä hankkimaan, ei tarvitsisi enää taistella byrokratiaa vastaan eri virastoissa, vaan he voisivat keskittyä esimerkiksi työnhakuun tai yritteliäisyyteen. Virastoissa ei enää tarvittaisi niin valtavaa paperin pyöritystä, kun tuki maksettaisiin automaattisesti. Kaikki voittaisivat.

Entä sitten työssä käyvät. Jos perustulon yhteydessä otettaisiin käyttään myös tasavero ilman verovähennyksiä, niin työssä käyvien tulot eivät muuttuisi oleellisesti mihinkään suuntaan. Ainoastaan verokorttien kanssa pelaaminen poistuisi historian kirjoihin, kun kaikista tienatuista euroista maksettaisiin sama prosentti veroa.

Kaiken kaikkiaan perustulo poistaisi suuren määrän tarpeetonta paperien pyörittelyä ja hakemusten täyttelyä, jota nykyjärjestelmässämme pitää tehdä saadakseen suunnilleen perustulon verran tukea elämiseensä.Väitän, että perustulo myös parantaisi merkittävästi ihmisten mielenterveyttä.