Mika Mustalahti

Tämän iltaisessa yle 2:n ohjelmassa käytiin “oikeutta” Fortumin parin vuoden takaisista miljoonaoptioista. Ohjelmassa toistettiin jälleen väite, jonka mukaan osakkeen kurssikehitykseen pohjaavat optiot saavat yhtiön johdon kiinnittämään erityistä huomiota kurssikehitykseen, mikä ei olisi pitkän aikavälin edun mukaista. Mitään sen kummempia perusteluita tälle väitteelle en ole koskaan kuullut, eikä sitä oikein taida voidakaan perustella, koska väite ei pidä paikkaansa.

Yhtiön osakkeen kurssihan laskee ja nousee sen mukaan miten sijoittajat näkevät yhtiön tuottavan tulevaisuudessa. Piensijoittaja voi useinkin haksahtua juoksemaan trendiosakkeen perässä, mutta ammattisijoittajat, joiden toiminta määrää pörssikurssin suunnan, ajattelevat nimenomaan pitkän aikavälin tuottavuutta. Elokuvista tuttu näky pörssimeklareista välittämässä kauppoja tiukan hektisessä ilmapiirissä johtaa ihmisiä harhaan siinä, ettei päätöksiä isoista osakekaupoista tehdä silmänräpäyksessä, vaan niitä valmistellaan tarkkaan.

Kun yhtiön osakkeen kurssi nousee, sijoittajat uskovat yhtiön olevan hyvässä kunnossa ja tekevän hyvää tulosta pitkän aikaa. Eli yhtiön johdon tuleekin olla huolissaan osakkeen kurssikehityksestä, koska se on hyvä yhtiön pitkän aikavälin tuloskunnon mittari. Pitkään jatkuva kurssilasku kertoo, etteivät sijoittajat usko yhtiön pysyvän kilpailijoidensa tahdissa. Sen sijaan nouseva kurssi kertoo maailman pörssianalyytikoiden uskovan yhtiön pärjäävän hyvin tulevaisuudessakin.

Maahanmuutto ja maahanmuuttajat ovat nousseet isoksi otsikoksi, ja etenkin nettikirjoituksissa paljon puhutuksi aiheeksi. Eikä tältä keskustelulta voi välttyä päivittäisessä elämässäkään. Esillä on erityisesti maahanmuuttokritiikki, joka joillain yksilöillä äityy jopa vihaksi.

Minä, liberaalin yhteiskuntafilosofian kannattajana, kuuntelen tätä keskustelua enemmän kauhulla kuin toivolla. On tietysti hyvä että keskustellaan, eihän muuten asioihin saada mitään tolkkua, mutta keskustelua pitää käydä perinpohjaisesti. Pelkästään omaa napaa tuijottamalla olisi hyvin yksinkertaista sanoa, että tiettyihin väestöryhmiin kuuluvat pitäisi karkoittaa maasta ja estää heidän tänne tulonsa, mutta tällaisella politiikalla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Pelko, kateus ja katkeruus ovat ehkä vaikuttavimmat tunteet, joita ihminen kokee. Jokainen ihminen haluaa tulla hyväksytyksi ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Kuinka katkeraksi ihminen voikaan tulla, jos huomaa että hänet on suljettu sen ryhmän ulkopuolelle, johon hän haluaisi samaistua.

Miltä meistä suomalaisista mahtaisi tuntua, jos muut länsimaat sulkisivat rajansa meiltä? Me haluamme samaistua eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin, kuulua heidän jengiinsä, mutta tulisimme torjutuiksi. Tietysti protestoisimme. Osa saattaisi jopa turhautua siinä määrin, että käy väkivaltaisesti meidät kaveripiiristään sulkeneiden maiden kansalaisten kimppuun. Totta kai vain hyvin pieni vähemmistö kokisi niin valtavaa turhautumista, mutta silti sen vähemmistön näkyvyys olisi suuri.

Pitkään jatkuessaan tällainen väestöryhmien eristäminen johtaa väistämättä ilmiöön, jonka me tunnemme terrorismina. Väitän tässä ja nyt, että terrorismin kantava voima on turhautuminen.

Turhautumista aiheuttaa paitsi länsimaiden maahanmuuton rajoitukset, niin myös niiden harjoittama protektionismi, jolla merkittävästi hidastetaan elintason kasvua köyhemmissä maissa. Koska tieto länsimaiden korkeasta elintasosta nykypäivän tehokkaiden tiedonsiirtomenetelmien ansiosta välittyy myös köyhimpiini maihin, väistämättäkin osa köyhyydessä elävistä alkaa tuntea kateutta ja osa turhautuu. Turhautunut ihminen on altis länsimaita kritisoivien ääriliikkeiden propagandalle ja joidenkin kohdalla tämä polku saattaa johtaa terrorismiin.

Meidän tekomme määräävät sen, millainen on lapsiemme ja lastenlapsiemme maailma. Pidetään rajat auki ja ihmiset tasa-arvoisina, niin lopulta saamme maailmaan rauhan.