Mika Mustalahti

Protektionismiksi kutsutaan kotimaisen tuotannon suojelemista ulkomaiselta kilpailulta. Suojaa saadaan asettamalla ulkomaisille tuotteille tulleja, tai antamalla kotimaisille tuottajille rahallista tukea. Kummassakin tapauksessa kotimainen tuotanto saa kilpailuetua ulkomaiseen verrattuna.

Protektionismin ansiosta Suomessa voidaan muun muassa viljellä sokerijuurikasta ja muita maataloustuotteita, jotka kasvaisivat paremmin jossakin muualla.

Protektionismilla on kustannuksensa. Kotimaiselle tuotannolle annettavat tuet maksetaan verovaroista, mikä nostaa veroprosenttia. Vaikka tukien ansiosta kotimaisten tuotteiden hinnat saadaan laskettua samalle tasolle ulkomaisten tuotteiden kanssa, korottuneen verotuksen takia nettokustannus yhteiskunnalle on suurempi kuin jos tukia ei maksettaisi ja kotimaisten tuotteiden sijasta käytettäisiin ulkomaisia.
continue reading…

Kansanedustaja Arto Satonen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen peräänkuuluttivat naisvaltaisten julkisten alojen palkankorotuksia Helsingin Sanomissa 25.7. Palkankorotuksen perusteiksi Satonen luetteli aloilla vallitsevan työvoimapulan ja korkean arvostuksen. Korhonen ei perusteluja vaatimukselleen esittänyt, totesi sen vain olevan mahdollista. Olen näiden herrojen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että terveydenhoitoalan palkkojen tulisi olla nykyistä korkeammat.

Ennen kuin hoitoalan henkilöstön palkkoja korotetaan, tulisi uhrata hetki kysymykselle: Miten terveydenhoitoala on joutunut nykyiseen palkkakuoppaansa? continue reading…

Keskustelussa uskonnollisten yhteisöjen valtion avusta on jäänyt täysin huomiotta uskontokuntiin kuulumattomien oikeudet. Mikäli valtio päättäisi tukea kaikkia rekisteröityjä uskonkonnollisia yhteisöjä, tulisi sen maailmankatsomusten tasapuolisen kohtelun nimissä tukea myös ateisti- ja vapaa-ajattelija järjestöjä.

Jos valtio tukisi vain yhteisöjä, joiden jäsenet jakavat saman uskonnollisen maailmankatsomuksen, tulisi se samalla sortaneeksi uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia. Uskontokuntiin kuulumattomat ovat Suomen toiseksi suurin väestöryhmä evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluvien jälkeen.

Näen ainoana aidosti tasavertaisena ratkaisuna eri maailmankatsomusten kohtelussa sen, ettei valtio avusta yhtäkään järjestöä uskonnollisen perustan vuoksi.

Uskonnollisten yhteisöjen tuottamat sosiaaliset palvelut ovat tärkeä osa yhteiskuntaa. Niitä sensijaan ei tule jättää tuen ulkopuolelle. Uskonnollisten yhteisöjen perustamilla päiväkodeilla ym. palveluilla tulee olla oikeus toimia samoilla ehdoilla kuin muidenkin järjestöjen ja yksityisten tuottamilla vastaavilla palveluilla.

Nyt valtio antaa kahdelle uskonnolliselle yhteisölle rahaa ja toivoo näiden tuottavan sillä rahalla yhteiskunnan tarvitsemia palveluita. Paljon selvempi ja muiden, myös ei uskonnollisten, yhteisöjen kannalta oikeudenmukaisempi järjestelmä olisi sellainen, jossa yhteisöt hakisivat valtionapua juuri näiden yhteiskunnan tarvitsemien palveluiden tuottamiseen.

Mika Mustalahti
liberaali vapaa-ajattelija
Helsinki

SAK julkisti 18.10. seuraavan vaalikauden tavoitteitaan, joilla heidän mukaansa tavoitellaan työllisyyden parantamista. Yhtenä tavoitteista oli vuokratyöläisille maksettava takuupalkka siltä ajalta, jolloin työtä ei ole tarjolla. Mutta kenet SAK haluaisi tämän takuupalkan maksajaksi?

Mikäli takuupalkka määrättäisiin vuokratyövoimaa välittävän yrityksen maksettavaksi, joutuisi yritys “irtisanomaan” kaikki heidän kauttaan tilapäistä työtä etsivät ihmiset. Sen jälkeen uusi tilapäisen työn tekijä “palkattaisiin” vasta kun voidaan varmasti sanoa, että hänelle on töitä luvassa moneksi kuukaudeksi eteenpäin.

Tässä häviäisivät kaikki osapuolet. Tilapäistä työtä etsivä työntekijä ei pääsisi tekemään töitä niin usein kuin voisi. Työvoimaa välittävä yritys menettäisi tuloja kun tehty työmäärä tippuisi, ja työvoiman vuokraaja ei enää saisikaan työntekijää seuraavaksi aamuksi.

Entä jos takuupalkan maksaisikin työvoiman vuokraaja? Tällöin vuokraaja joutuisi puolestaan miettimään onko hänellä tarjota työntekijälle työtä riittävän pitkäksi aikaa, jotta vuokraus olisi kannattavaa. Tai saisiko vuokrattu työntekijä välittömästi vuokrauksen jälkeen uuden komennuksen. Mikäli työn vuokraajalla onkin työtä teetettäväksi niin pitkäksi aikaa, että takuupalkan mukanaan tuoma riski on riittävän pieni otettavaksi, niin ei työnantajan kannata vuokrata työntekijää tähän, vaan palkata hänet itse.

Molemmissa tapauksissa takuupalkka olisi armoton kuolinisku vuokratyövoimaa välittäville yrityksille. SAK:n ehdotukset tekevät työnteon epätyypillisissä työsuhteissa täysin mahdottomaksi. Missä on SAK:n yrityksiltä peräänkuuluttama vastuu, kun he itse näin haluavat hankaloittaa työn tekemistä?

Mika Mustalahti
puoluesihteeri
Liberaalit rp
Helsinki

Julkaistu Helsingin Sanomissa 12.11.2006

Jouko Heyno väittää naisten sulkemisen yleisen asevelvollisuuden ulkopuolelle loukkaavan heidän oikeuksiaan (HS 26.9.). Heyno on selvästikin sekoittanut oikeuden ja velvollisuuden käsitteet. Velvollisuus tarkoittaa ehkä hieman vastenmielistäkin pakkoa tehdä jotakin. Oikeus taas tarkoittaa mahdollisuutta valita kyseinen vaihtoehto mikäli se tuntuu itselle sopivalta. Asevelvollisuutta ei mitenkään voi kutsua oikeudeksi.

Itse olin asepalvelukseni alla hyvin motivoitunut oppimaan maanpuolustustaitoja. Hain jopa Laskuvarjojääkärikouluun, josta kuitenkin niukasti karsiuduin. Kun sitten oma palvelukseni alkoi yhdessä Suomen suurimmista varuskunnista, motivaationi lopahti täysin. Tunsin olevani aikuisten miesten lastentarhassa.

Suurimmalle osalle joukko-osastoni asevelvollisista maanpuolustuskoulutus oli välttämätön paha, jota ei pystynyt kiertämään. Tämä näkyi toiminnassa. Kouluttajien motivaatio mielekkään toiminnan järjestämiseksi kuolee, kun jokaisena metsäleirille lähtöaamuna varuskunnan sairaalaan lääkärintarkastukseen haluavien jono kasvaa yli kymmenkertaiseksi normaaliin palveluspäivään verrattuna. Mielekkään toiminnan puuttuminen taas saa motivoituneen asevelvollisen miettimään asenteitaan uudestaan.

Vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä ei törmättäisi vastaaviin motivaatio-ongelmiin. Myöskään puolustuksen uskottavuudesta ei tarvitsisi tinkiä, kun tavoitteeksi otetaan puolet pienempi, mutta kaksi kertaa osaavampi reservi. Varusmiesten osaamisen taso nousee kun kouluttajien energia ei mene vastentahtoisten ojentamiseen.

Jotta vapaaehtoisia olisi riittävästi uskottavan puolustuksen takaamiseksi, pitäisi heille maksaa vähintäänkin hieman työttömyyskorvausta suurempaa palkkaa. Tämä ei tulisi asevelvollisuutta kalliimmaksi, sillä ne jotka eivät palvelukseen tulisi, pääsisivät vuotta aikaisemmin työelämään ja maksamaan veroja. Lisäksi voitaisiin säätää maanpuolustusvero, jota maksaisivat ne, jotka eivät ole maanpuolustuskoulutusta saaneet.

Heyno myös syytti kirjoituksessaan palkka- ja vapaaehtoisarmeijoita oman maansa siviilejä vastaan käymisestä ja sanoi ettei asevelvollisuusarmeija ole tällaista tehnyt. Haluaisin kuitenkin muistuttaa Heynoa Saddam Husseinin asevelvollisuusarmeijan murhaamista sadoista tuhansista irakilaisista, Venäjän viime vuosien toimista Tshetsheniassa, Etelä-Amerikan monista verisistä asevelvollisuusarmeijoiden avustamista vallankaappauksista ym. Monissa palkka-armeijaa nykyisin käyttävissä maissa on kyllä tapahtunut armeijan käyttöä omaa kansaa vastaan, mutta asevelvollisuusarmeijan aikana, ei enää palkka-armeijaan siirtymisen jälkeen.

Heyno päätteli miesten suuremman edustuksen yritysten johdossa olevan varusmiespalveluksen ansiota. Ehkä luonnollisempi selitys tälle ilmiölle löytyy kun tarkastellaan teknillisten- ja kauppakorkeakoulujen opiskelijoiden sukupuolijakaumaa, heistähän niitä yritysjohtajia useimmiten tulee. Uskon, että miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä kyvykkäitä johtajia, mutta koska johtavaan asemaan tähtäävään koulutukseen hakeutuu enemmän miehiä, niin johtavassa asemassa myös on enemmän miehiä.

Naisvaltaisten alojen heikompi palkkaus taasen johtuu mm. työnantajasta, joka tässä tapauksessa on useimmiten julkinen sektori. Miesvaltaisilla aloilla työnantajina toimivat useammin yksityiset yritykset, joissa yleisesti palkkataso on julkista sektoria korkeampi.

Nähdäkseni yleistä asevelvollisuutta ei voi perustella muilla kuin tunnesyillä. Omat sympatiani ovat kuitenkin ihmisoikeuksien puolella.

Mika Mustalahti
Liberaalit rp:n Puoluesihteeri

Helsingin Sanomat uutisoi 5.10.2006 Merimies-unioinin saartaneen laivan “orjapalkkojen” vuoksi Kokkolassa. Laiva ja sen miehistö olivat filippiiniläisiä. Laivan matruuseille maksettiin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli siis Merimies-unionin mielestä orjuuttamista. Merimies-unioni vaatii sanoo että alin hyväksyttävä palkka matruusille on 2100 euroa.

Mitä filippiiniläiset itse palkastaan tuumivat, sitä en tiedä, mutta sen tiedän että Filippiinien BKT oli vuonna 2004 4600 USD asukasta kohden. Suomen vastaava luku on 30300. Tämä indeksi kuvaa yhden kansalaisen vuoden aikana tekemän työn arvoa. Näitä lukuja vertailemalla voi melko hyvällä tarkkuudella arvioida filippiiniläisen työntekijän keskipalkan olevan vain 15 prosenttia suomalaisen työntekijän keskipalkasta. Suomessa keskipalkka on karkeasti 2500 euroa, joten Filippiineillä se olisi noin 375 euroa. Onko 500 euroa kuukaudessa tässä valossa “orjapalkkaa”?

Tilanne on aivan verrattavissa suomalaiseen rahtialukseen, joka lähtee jonnekin hypoteettiseen paljon varakkaampaan maahan hakemaan kauppatavaraa. Miehistölle maksetaan suomalaiseen hintatasoon verrattuna aivan loistavaa palkkaa, jopa 3300 euroa kuukaudessa. Saavuttuaan varakkaan maan satamaan sen lastaaminen pysäytetään, koska miehistölle maksetaan täkäläiseen hintatasoon verrattuna mielettömän surkeaa palkkaa. Laivan pysäyttäjät vaativat että suomalaiselle miehistölle maksetaan ainakin neljä kertaa enemmän, 13200 euroa kuukaudessa.

Vaikka jollakin tämän hypoteettisen valtion varustamolla olisikin varaa maksaa tuollaisia palkkoja, ei se suomalaiselle varustamolle olisi mitenkään mahdollista. Samoin, ei filippiiniläiselle varustamolle ole mahdollista maksaa työntekijälle suomalaista palkkaa.

On aivan älytöntä verrata eri puolilla maapalloa työskentelevien palkkoja suoraan. Pitää ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja hintataso. Vaikka filippiiniläiset tässä kyseisessä tapauksessa työskentelivätkin Suomen alueella, heidän työnantajansa oli silti filippiiniläinen yritys ja palkan siksi oltava filippiiniläinen. Eihän suomalaisesta yrityksestä Brasiliaan työkomennukselle lähteväkään saa komennuksellaan Brasilian hintatasoon suhteutettua palkkaa.

Mika Mustalahti

Vaikka emme enää eläkään luokkayhteiskunnassa, ei ihmisten luokittelu ole vielä loppunut. Kun aiemmin luokkajako perustui vanhempien asemaan tai ammattiin, niin nyt ihmisiä luokitellaan sosiaalipolitiikalla. Opiskelijat, työttömät, eläkeläiset, kaikille löytyy oma lokeronsa. Tämänhetkisen luokkayhteiskuntamme pohjasakaksi näyttää muodostuneen opiskelijoiden luokka, jolle heruu opintorahaa 259 euroa kuukaudessa. Hieman parempi asema on eläkeläisillä, jo pelkän kansaneläkkeen suuruus vaihtelee 510.80 ja 432.44 euron välillä per kuukausi riippuen asuinpaikasta ja siviilisäädystä. Vähintään samoihin tukiin eläkeläisten kanssa yltävät työttömät. Ansio- ja peruspäiväraha ovat kaikissa tapauksissa yli 500 euroa kuukaudessa.

Näiden tukien lisäksi jokaisella luokalla on mahdollisuus saada tukea asumiseen. Tässäkin tuessa opiskelija on alakynnessä. Opiskelija saa asumislisää opintotukeensa enintään 201.44 euroa kuukaudessa. Muissa luokissa asumistukeen vaikuttavia tekijöitä oli niin paljon, ettei puolen päivän tutkimisella asiasta saanut sen vertaa selvää, jotta siitä voisi kirjoittaa. Selvisi vain, että molemmissa luokissa tuki on minimitoimeentulolla selvästi opiskelijoiden asumislisää suurempi.

Entä mitä tapahtuu kun luokittelun uhriksi joutunut haluaisi kohentaa olojaan ja työskennellä hieman. Hän onnistuu saamaan työtä kymmeneksi tunniksi viikossa, jolloin kuukausiansioiksi tulisi noin 300 euroa. Opiskelijalle tämä sallitaan, eikä hänen tukiaan leikata. Eläkeläiselle tämä saattaa olla hieman hankalampi juttu. Periaatteessa hänestä tulisi osa-aikaeläkeläinen, mutta kun tämä työ ei täytä osa-aikatyön määritelmää, joka kelan mukaan on 16-28 työtuntia viikossa. Kelan oppaista tai internetsivuilta ei löytynyt tämän tarkempaa tietoa. Työttömälle näin vähäisen työmäärän tekeminen ei kannata alkuunkaan. Hänen työttömyyspäivärahastaan vähennettäisiin 150 euroa ja asumislisästään noin 60 euroa, jolloin työn teosta jäisi käteen 90 euroa enemmän kuin työttömänä ollessa. Tämä tarkoittaisi noin 2,2 euron tuntipalkkaa.

Tätä luokkajakoon perustuvaa tukijärjestelmää en millään muotoa kutsuisi oikeudenmukaiseksi. Järjestelmä on sekava ja täynnä tuloloukkuja, joilla tehdään työllistyminen vaikeaksi ja lähes kannattamattomaksi. Lisäksi hyvin harva kansalainen tietää mihin tukeen hän milloinkin on oikeutettu. Kansalaisen oikeusturva vaarantuu kun hän järjestelmän monimutkaisuuden tähden joutuu joko hyväksymään viranomaisen myöntämän tuen sellaisenaan, tai turvautumaan asiantuntijan apuun selvittääkseen laskiko viranomainen oikein hänen tukensa.

Kaikkein ihmeellisintä tässä sosiaaliturvajärjestelmässä on se, että sen pystyisi hoitamaan paljon yksinkertaisemminkin. Minimitoimeentuloon tarvittavan tuen määrä on opiskelijalla, työttömällä ja eläkeläisellä kuitenkin jokseenkin sama. Siksi voisimme unohtaa luokkajaon ja keskittyä pelkästään kunkin ihmisen tuloihin. Jos tulot ovat liian pienet minimitoimeentulon saavuttamiseksi, voitaisiin verovaroista antaa lisää rahaa. Näin toimisi liberaalien perustulo. Ei tarvittaisi ihmisten luokittelua ja kullekin luokalle omaa tukijärjestelmää, yhdelläkin pärjää, ja vieläpä paljon paremmin.

Mika Mustalahti
Puoluesihteeri
Liberaalit rp

Julkaistu Helsingin Sanomissa 14.9.2006