Mahdollisuuksien tasa-arvo on tärkeä arvo myös minulle. Korkeakoulutksen maksuttomuus ei ole ainoa tapa, jolla tämä voidaan toteuttaa. Koutus voisi aivan hyvin olla maksullista, mutta maksun ei tarvitse tapahtua opiskeluaikana. Maksu opiskelusta voitaisiin periä vasta kun opiskelija on siirtynyt työelämään ja vakiinnuttanut tulotasonsa. Tällä tavalla opiskelun kustannus kohdistuisi hyödyn saajaan, mutta ei rasittaisi opiskeluajan toimeentuloa.

Tällaista menettelyä kutsutaan opintolainaksi. Suomessa opintolainassa on valtiontakaus, mikä tarkoittaa sitä, ettei lainaa tarvitse maksaa takaisin, jos ei ole maksukykyinen. Tässä järjestelmässä opinnoilla olisi erittäin vaikea tehdä tappiota vaikka opiskelusta perittäisiinkin maksua.

Vaikka jo nyt on köyhistä oloista usein vaikeaa lähteä opiskelemaan, se on kuitenkin ylipäätään mahdollista. En millään haluaisi vaikeuttaa sitä entisestään. Siksi pidän ensiarvoisen tärkeänä, että ylläpitäisimme järjestelmää, jossa korkeakoulutus olisi saavutettavissa varallisuudesta mahdollisimman pitkälle riippumatta. Tätä edesauttavat mm. koulutuksen maksuttomuus, riittävä opintotuki sekä edullinen asuminen.

Muistuttaisin vielä, ettei suinkaan nykyään kaikilla aloilla korkeakoulutus ole mikään tae pääsystä johonkin etulyöntiasemaan työmarkkinoilla. Siksikin on kohtuutonta, jos opiskelu vaatii kovia taloudellisia uhrauksia.

Tiede voi joillekin olla pelkkää dogmaattista uskoa, eikä se silloin ole juuri perinteistä uskontoa parempi vaihtoehto. Kuitenkin, tieteellisen tiedon testattavuus ja loogisuus luo sille uskottavuutta, jota uskonnoilla ei ole. Uskontojen dogmeja ei voi tarkastella logiikan keinoin, ne pitää vain hyväksyä.

Onhan se totta, että myös uskontojen maailmankuva muuttuu. Joitain vuosia sitten katolinen kirkko vihdoin virallisesti hyväksyi tosiasiaksi ettei maa olekaan universumin keskipiste ja päästi Galilein pannasta. Tämä on tyyppiesimerkki uskonnoille tunnusomaisesta äärimmäisestä konservatismista, mikä erityisesti uskontojen valtakaudella (keskiajalla) näkyi maailman totaalisena pysähtymisenä.

Moderni uskovainen voi toki yhtäaikaa uskoa jumalaan ja tieteeseen, jonka hän varmaankin näkee jumalan ajatusten tutkimisena. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että uskonto instituutiona on yhteiskunnalle erittäin vahingollinen. Erityisen selvästi uskonnon vahingollisuus tänä päivänä näkyy niissä islamilaisissa maissa, joissa koulutusaste on alhaisin.

http://eroakirkosta.fi sivusto on minusta provokatiivisuudessaan hyvinkin oikeutettu kun sitä vertaa ev lut kirkon rippileireillä tapahtuvaan nuorten aivopesuun, jota yhteisön paineella pidetään yllä.

Jos katsotaan esimerkiksi kirkkohistoriaa, niin kaikki suuret muutokset kirkoissa, teologioissa ja liikkeistä ovat tulleet tarpeesta sopeuttaa usko ympärillä muuttuneeseen todellisuuteen. Kehitys ei ole vain vapaa-ajattelun erikoisoikeus.

Lisäksi minua huolettaa, että Vapaa-ajattelijat jatkavat keinotekoista tieteen ja uskonnon vastakkainasettelua. Vastakkain asettelulle ei ole todellisia perusteita vaan tuo keskustelu on täysin itseriittoinen. Jos jokin teologia ei pysty toimimaan siinä maailmassa, mitä havaitsemme on ongelma selkeästi teologiassa, ei maailmassa. Uskonnoilla ei siis pitäisi olla mitään luonnotieteitä vastaan. Jos tieteentekijät ja ateistiset ihmiset muistuttaisivat tästä, ja pidättäytyisivät uskontojen arvostelusta, eivät uskonnolliset yhteisöt saisi lisäsyytä hyökätä tiedettä vastaan.

Minua huolettaa myös vapaa-ajattelijoiden julkisuudessa harjoittama vihamielisyys muiden uskontojen harjoittajia kohtaan. Vapaa-ajattelijoiden “uskontokritiikki” on itseasiassa toisten uskontojen mustamaalausta ja monissa paikoissa hyvin ei-asiantuntevaa. Suurin osa “kriittisistä” kannanotoista osoittavat aivan järkyttävää teologista ja eksegeettista tietämättömyyttä. Jos Vapaa-ajattelijoiden ensisijainen tavoite todella on uskonnottomien oikeuksien ajaminen niin arvostuksen osoittaminen muita uskontoja kohtaan osoittaisi järjestön olevan myös tosissaan asiansa kanssa ja toisi myös lisäpainoa heidän vaateilleen. Jos jokin uskonnollinen yhteisö alkaisi opetuksissaan vihamieliseksi muita uskontoja kohtaan, niin eihän heidänkään ajatuksiaan oteta vakavasti.

Myös avoin vihamielisyys suomen Evankelis-Luterilaista kirkkoa kohtaan tulisi lopettaa. “Eroa Kirkosta” sivusto vaikka onkin laillinen on silti moraalisesti kyseenalainen. Järjestö B markkinoi järjestön A jäsenille eroamista järjestöstään, vaikka heillä on jo olemassa niin halutessaan oikeus erota. Vertauksna: muistaakseni eräs suomalainen matkapuhelin operaattori ei saanut pitää TV:ssä mainosta jossa mainittiin nimeltä kilpaileva yritys ja kehotettiin ihmisiä kohdennetusti hylkäämäänn kyseisen operaattorin palvelut. Tälläinen toiminta ei ole ollut liiketaloudessakaan sallittua.

Mielestäni Vapaa-ajattelijat ampuvat omaan jalkaansa harrastaessaan näin kiihkeää muiden uskontojen arvostelua ja uskoisin heidän onnistuvan tavoitteissaan paremmin jos he pehmentäisivät linjaansa.