Pikkuisen nyt hämmästyttää tämä lakkoilu juurikin minun tapaista pientä, omien polkujen kulkijaa. Erikoista erityisesti on se, että samalla alalla keskenään kilpailevat yritykset menevät sattumalta yhtäaikaa lakkoon! Tätä en kirjoittaisi muuten, mutta kun paikallinen Lidl oli myös pistänyt ovet kiinni perjantaiksi 16.4.! Olin ihan ällikällä lyöty! Käsittämätöntä sattumaa!?

Jotain perinjuurin mätää on tässä maassa! Iiro Viinasen 90-luvun alussa kertomien sanojen- “mennään vain kaikki lakkoon ja odotellaan tilanteen parantumista”- mukaanhan tilanne onkin nyt realisoitumassa. Lakkoilijoille jää vetävän pää kohta käteen.

Lakko-oikeus / irtisanomissuoja syntyi ja oli tarpeellinen aikana, jolloin työntekijöiden vaihtoehdot elinolojensa parantamiseen olivat joko lähteä perheineen tien päälle tai taistella parempien työehtojen puolesta. Monet kokivat tilanteensa nurkkaan ahdistetuksi ja päättivät että oli taisteltava, huolimatta uhrauksista joita se vaati.

Nyt elämme yhteiskunnassa jossa työntekijät pääsääntöisesti pystyisivat vaihtamaan työnantajaa ilman että työmatkat kävisivät mahdottomiksi, uudelleenkoulutusta alalta toiselle tuetaan, useimpien ammattitaidolle olisi kysyntää myös muissa yrityksissä kuin tämänhetkisellä työnantajalla.

Denkkun kuvaamalle tasapainolle on edellytykset olemassa, meitä työntekijöitä ei voisi enää yksi yritys orjuuttaa ilman että vaihtaisimme maisemaa.

Kannatan silti yhteisesti sovittuja yleisiä työehtoja koskien työaikoja, lapsityövoiman käyttöä jne. Mutta pääsääntöisesti työntekijöiden tyytymättömyyttä ei pitäisi yrittää ratkaista työnantajaa koskevilla laeilla ja määräyksillä, vaan luomalla sellainen yhteiskunta jossa tyytymättömillä työntekijöillä on vaihtoehtoja.

Lakkojen laillistaminenhan tarkoitti nimenomaan työtätekemättömälle työntekijälle annettua irtisanomissuojaa. Lakot taisivat olla enemmänkin mellakoita ennen niiden laillistamista, ja nimenomaan tämä puoli lakoista oli valtaa pitävien saatava kitkettyä. Mellakoilla kun on tapana laajentua sen jälkeen kun kipinä on syttynyt.

“Työntekijöiden lakko-oikeus on syntynyt aikana, jolloin teollisuudelle oli työvoimaa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi.”

Eikö nykyaikana ole teollisuudelle työvoimaa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, kun on satoja tuhansia työttömiä.

“Valtiot näkivät, että työntekijöille on keksittävä jokin keino, jolla he voisivat vaatia tasapainoisempaa tulonjakoa. Kehitettiin lakko-oikeus – työtä tekemättömän työntekijän irtisanomissuoja.”

Luepa tuo seuraava lainaus.

Lainaus http://fi.wikipedia.org/wiki/Lakko
“Lakot olivat alun perin laittomia, mutta useimmissa länsimaissa ne laillistettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa työntekijöiden oikeuksien kasvaessa. Nykyisin lakko-oikeus katsotaan perusoikeudeksi ja se on tunnustettu monissa perustuslaeissa.

Lakko tulee oikeutetuksi työntekijöiden puolelta vasta, kun työnantaja rikkoo sopimusta, joiden tulisi olla toistaiseksi voimassa olevia, eikä määräaikaisia. Esimerkkinä työnantaja ei ole maksanut palkkoja ajallaan, eikä ole antanut selvitystä työntekijöiden edustajalle firman tilanteesta ja palkkojen maksun aikataulusta pyynnöistä huolimatta, saattaisi olla se oikeutus lakkoon.

joo sitä vähän ajattelinkin, kannattaa jättää taloustieteestä kirjoittelu niiden harteille, jotka siitä jotain ymmärtävät, ellei tavoitteenasi ole tehdä itsestäsi Johan Norbergin tapaista pelleä.

Lakkoilevan työntekijän irtisanomissuojan poistaminen parantaa työllisyyttä niillä aloilla, joilla on työn tarjonnan ja kysynnän joustoa. Noilla viittaamillani tietyillä korkeammin palkatuilla aloilla työn kysyntäjousto saattaa olla vähäistä, jolloin uusia työpaikkoja ei synnykään, vain palkat laskisivat.

Monet palvelualat ovat luonteeltaan sellaisia, joissa pienikin hinnan alennus johtaa suurempaan työn kysyntään ja sitä kautta parempaan työllisyyteen.

Kolmas kappale, lauseen oli tarkoitus kuulua: Työnantajat huomaavat, että tejokkuus kärsii, kun työntekijöiden vaihtuvuus on suurta ja jatkuvasti pitää kouluttaa uutta väkeä, kun vanhat siirtyvät parempiin (mielekkäämpiin) duuneihin, joten jotain keinoa työvoiman sitoutumiseen olisi keksittävä