Miksi en voisi mennä lakkoon? Tottakai minulla tai takanani olevalla työyhteisöllä pitää olla oikeus lakkoon ja tietysti työnantajalla vastavuoroisesti on esittää ehdot työpaikalla toimisiseksi palkkani eteen.

Yksittäisillä työpaikoilla tapahtuva ammattiyhdistystoiminta tuo näkemyksieni mukaan ihan positiivisia kuvioita työyhteisöön, sikälis mikälis kun siitä puuttuu puoluepolitikointi ja useampien työpaikkojen yhdistyminen laajemmaksi järjestöksi.

Omasta mielestäni ainoa asia, miten lainsäädännöllä voimme vaikuttaa asiaan, on poistaa ay-jäsenmaksujen verovähennys.

Hypoteesi:

Lakkoilevat ahtaajat saavat kenkää.
Tilalle tulee uusia ahtaajia, jotka tekevät saman homman hieman halvemmalla. (Satamaoperaattoreiden piirissä olevat yritykset tekevät parempaa tulosta, tämä kokonaisrahan osa siirtyy vanhoilta ahtaajilta toimintaa pyörittävein yritysten tuloihin ja sitä kauttaa kiertoon; olemme vielä nollatasolla).

Uudet ahtaajat huomaavat duunin olevan epämiellyttävää, joten motivoituneimmat heistä opiskelevat/kehittävät itseään työn ohessa päästäkseen parempaan (mielekkäämpään) duuniin.

Työnantajat huomaavat, että tehokkuus kärsii, kun työntekijöiden vaihtuvuus on suurta ja jatkuvasti pitää kouluttaa uutta väkeä parempiin (mielekkäämpiin) duuneihin, joten jotain keinoa työvoiman sitoutumiseen olisi keksittävä. Ratkaisuja ovat parempi palkkaus ja paremmat työolot. Olemme palannet alkutilanteeseen, mutta lakkoja ei enää tarvita.

Yhteiskunnan kokonaistuottavuus nousee, kun lakkojen johdosta ei enää tule ajanjaksoja joissa toiminta seisoo lakon takia.

Ajatus on erittäin pelkistetty. Päämäärä, jossa lakkoja ei enää tarvita on kuitenkin saavutettu ja sen myötä kokonaistuotanto kasvanut, joten eiköhän sitä kautta myös työpaikkojen määrä kasvua löydä.

“Voi itseasiassa olla, että tieteellistä evidenssiä tuolle ei löydy.”

joo sitä vähän ajattelinkin, kannattaa jättää taloustieteestä kirjoittelu niiden harteille, jotka siitä jotain ymmärtävät, ellei tavoitteenasi ole tehdä itsestäsi Johan Norbergin tapaista pelleä.

Uskon että yksi olennainen asia tässä yhtälössä on vaihtoehtojen määrä ja työvoiman liikkuvuus maantieteellisesti ja alojen välillä.

Lakko-oikeus / irtisanomissuoja syntyi ja oli tarpeellinen aikana, jolloin työntekijöiden vaihtoehdot elinolojensa parantamiseen olivat joko lähteä perheineen tien päälle tai taistella parempien työehtojen puolesta. Monet kokivat tilanteensa nurkkaan ahdistetuksi ja päättivät että oli taisteltava, huolimatta uhrauksista joita se vaati.

Nyt elämme yhteiskunnassa jossa työntekijät pääsääntöisesti pystyisivat vaihtamaan työnantajaa ilman että työmatkat kävisivät mahdottomiksi, uudelleenkoulutusta alalta toiselle tuetaan, useimpien ammattitaidolle olisi kysyntää myös muissa yrityksissä kuin tämänhetkisellä työnantajalla.

Denkkun kuvaamalle tasapainolle on edellytykset olemassa, meitä työntekijöitä ei voisi enää yksi yritys orjuuttaa ilman että vaihtaisimme maisemaa.

Kannatan silti yhteisesti sovittuja yleisiä työehtoja koskien työaikoja, lapsityövoiman käyttöä jne. Mutta pääsääntöisesti työntekijöiden tyytymättömyyttä ei pitäisi yrittää ratkaista työnantajaa koskevilla laeilla ja määräyksillä, vaan luomalla sellainen yhteiskunta jossa tyytymättömillä työntekijöillä on vaihtoehtoja.

Pitää vielä palata tähän aiheeseen, kun rakkaassa suomessamme on äidytty lakkoilemaan nyt oikein urakalla- ilmeisesti paremman suomen eteen!

Pikkuisen nyt hämmästyttää tämä lakkoilu juurikin minun tapaista pientä, omien polkujen kulkijaa. Erikoista erityisesti on se, että samalla alalla keskenään kilpailevat yritykset menevät sattumalta yhtäaikaa lakkoon! Tätä en kirjoittaisi muuten, mutta kun paikallinen Lidl oli myös pistänyt ovet kiinni perjantaiksi 16.4.! Olin ihan ällikällä lyöty! Käsittämätöntä sattumaa!?

Jotain perinjuurin mätää on tässä maassa! Iiro Viinasen 90-luvun alussa kertomien sanojen- “mennään vain kaikki lakkoon ja odotellaan tilanteen parantumista”- mukaanhan tilanne onkin nyt realisoitumassa. Lakkoilijoille jää vetävän pää kohta käteen.