Työntekijöiden lakko-oikeus on syntynyt aikana, jolloin teollisuudelle oli työvoimaa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Tuolloin maailma oli siirtymässä maatalouspainotteisesta tuotannosta teolliseen. Maatalous kykeni työllistämään joustavasti ja toimi teollisuuden työvoimareservinä, mikä mahdollisti teollisuuden erittäin alhaiset palkat.
Työvoiman alennusmyynti näkyi tietysti työnantajan palkkapussissa, mikä lisäsi yhteiskunnallista kuohuntaa. Valtiot näkivät, että työntekijöille on keksittävä jokin keino, jolla he voisivat vaatia tasapainoisempaa tulonjakoa. Kehitettiin lakko-oikeus – työtä tekemättömän työntekijän irtisanomissuoja.
Nykyaikana meillä ei ole maatalouden kaltaista työvoimareserviä, joka mahdollistaisi teollisuuden työntekijöiden palkkojen polkemisen. Silti työntekijöillä on edelleen lakko-oikeus, joka toimii niin kuin se aikaisemminkin toimi. Lakko-oikeudella työntekijät pakottavat työnantajat maksamaan itselleen suurempaa palkkaa kuin mikä olisi luonnollista. Luonnollista korkeampi palkkataso näkyy työttömyytenä. Työnantajan ei ole kannattavaa palkata kaikkia työhön haluavia, koska palkkataso on lakko-oikeuden ansiosta nostettu keinotekoisen korkeaksi.
