Mika Mustalahti

Protektionismiksi kutsutaan kotimaisen tuotannon suojelemista ulkomaiselta kilpailulta. Suojaa saadaan asettamalla ulkomaisille tuotteille tulleja, tai antamalla kotimaisille tuottajille rahallista tukea. Kummassakin tapauksessa kotimainen tuotanto saa kilpailuetua ulkomaiseen verrattuna.

Protektionismin ansiosta Suomessa voidaan muun muassa viljellä sokerijuurikasta ja muita maataloustuotteita, jotka kasvaisivat paremmin jossakin muualla.

Protektionismilla on kustannuksensa. Kotimaiselle tuotannolle annettavat tuet maksetaan verovaroista, mikä nostaa veroprosenttia. Vaikka tukien ansiosta kotimaisten tuotteiden hinnat saadaan laskettua samalle tasolle ulkomaisten tuotteiden kanssa, korottuneen verotuksen takia nettokustannus yhteiskunnalle on suurempi kuin jos tukia ei maksettaisi ja kotimaisten tuotteiden sijasta käytettäisiin ulkomaisia.
continue reading…

Tämän päivän Hesarissa oli C-osan etusivulla kirjaesittely Heikki Taimion kirjasta “Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman?” otsikolla “Lama ajoi Suomen kolmeen kerrokseen”. Otsikkokin on sinänsä virheellinen, ettei syy ollut lamassa vaan politiikassa, jota laman aikana harrastettiin, ja harrastetaan edelleen. Esittelystä ilmenee, että kirjassa on aivan oikein huomattu edullisen pääomatuloverotuksen yhteys kohonneisiin pääomatuloihin. Mutta siitä ei ilmene sitä, että kansainvälinen verokilpailu veisi pääomat ulkomaille, jos verotus olisi korkeampaa.
continue reading…

Kirjoitin juuri Soininvaaran blogiin kommentin, jossa esitin hyvin lyhyesti yksityisille vakuutusmarkkinoille perustuvan tavan tuottaa terveys- ja hyvinvointipalveluita kansalaisille. Tässä hieman täsmällisemmin samasta aiheesta.

Mielestäni valtion ja kuntien tulisi antaa kansalaisille ns palveluseteli, jolla he voisivat ostaa, tai oikeammin olisivat pakotettuja ostamaan, itselleen sairausvakuutuksen. Vakuutusyhtiöt tekisivät sopimuksia sairaanhoitopiirien ja yksityisten lääkäritalojen yms. kanssa ja näin kilpailuttaisivat terveyspalveluiden tuotannon. Käytännössä kaikki vakuutusyhtiöt tekisivät sopimuksen kaikkien terveyspalveluita tuottavien yksiköiden kanssa, koska silloin vakuutusyhtiön palvelu olisi kilpailukykyisin.
continue reading…

Vireillä oleva yliopistojen oikeudellisen aseman muuttaminen on herättänyt jälleen keskustelua yliopistokoulutuksen maksuttomuudesta. Tosin, tätä keskustelua on käyty enimmäkseen vain opiskelijayhteisöiden sisällä. Yliopisto-opiskelijoilla on yleisesti suuri hätä ja pelko, että heidän saavutettu etunsa viedään pois ja opiskelusta tuleekin maksullista. Minun kantani tässä asiassa saattoi tulla jo lukijalle selväksi, mutta suosittelen silti jatkamaan. continue reading…

Tehy koettelee vaalilupausten rajoja hakiessaan jäsenistölleen ehkä koko Suomen historian suurinta liittojen välillä solmittua palkankorotuspottia. Jos hoitajat saavat mitä haluavat, valtiolle tulee ongelma. Mistä kaikki se raha kaivetaan? Jätetäänkö valtion velan korot maksamatta ja kasvatetaan velkaa, vai otetaanko surullisen kuuluisa juustohöylä käteen ja nirhaistaan kaikista muista valtion kuluista prosentti pari.

Minut tämä asetelma sai pohtimaan koko järjestelmän mielekkyyttä. Vaalien alla poliitikot lupaavat kansalaisille maat ja taivaat saadakseen heidät äänestämään omaa puoluettaan. Mitä hienompaa poliitikko uskaltaa luvata, sen varmemmin ääniä tulee. continue reading…

Tuli aika hankkia hivenen pysyvämpi paikka kotisivuille, kun opiskelu alkaa lähestyä loppuaan ja oma käyttäjätunnus yliopiston palvelimella uhkaa kadota. Postailin vanhoja juttuja tännekin arkistoon, jotta kaikki hyvä matsku ei katoaisi yleisön saatavailta. Ihmisten kirjoittamia kommentteja en jaksanut kopioida, vaikka varmaan sekin olisi onnistunut.

Hyviä, tai ainakin ajatuksia herättäviä lukuhetkiä toivottaen

Mika

Kansanedustaja Arto Satonen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen peräänkuuluttivat naisvaltaisten julkisten alojen palkankorotuksia Helsingin Sanomissa 25.7. Palkankorotuksen perusteiksi Satonen luetteli aloilla vallitsevan työvoimapulan ja korkean arvostuksen. Korhonen ei perusteluja vaatimukselleen esittänyt, totesi sen vain olevan mahdollista. Olen näiden herrojen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että terveydenhoitoalan palkkojen tulisi olla nykyistä korkeammat.

Ennen kuin hoitoalan henkilöstön palkkoja korotetaan, tulisi uhrata hetki kysymykselle: Miten terveydenhoitoala on joutunut nykyiseen palkkakuoppaansa? continue reading…

Helsingin sanomissa 20.5. oli esittely kolmesta mielenterveyttä käsitelleestä kirjasta. Yhdessä niistä (Markku Salo, Mari Kallinen: Yhteisasumisesta yhteiskuntaan) otettiin kantaa selkeästi yhteiskunnan nykytilaan. En ole kirjaa itse lukenut, mutta Helsingin sanomien mukaan sen tärkein johtopäätös oli: “Millään hoitojärjestelmällä ei oikeastaan ole mahdollisuutta onnistua, jos yhteiskuntaan ei mahdu erilaisia ihmisiä muinakin kuin eläkettä saavina palveluiden käyttäjinä.” Tämä on ensimmäinen kerta kun näen jonkun muunkin pohtineen sosiaaliturvan ja mielenterveyden yhteyttä. continue reading…

Kiitos kaikille äänestäjille eduskuntavaaleissa saamistani äänistä, niiden runsas määrä sai hymyn nousemaan aina korviin saakka Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti uusia vaaleja. Ensi vuoden kunnallisvaaleissa läpimeno on jo todellinen mahdollisuus.

Pian alkaa kannattajakorttien kerääminen puolueen nostamiseksi takaisini puoluerekisteriin. Siihen vaaditaan 5000 kannattajakorttia, joten homma on isohko, mutta kun tekijöitä on tarpeeksi, yhden ihmisen kerättäväksi jää vähemmän. Korttikampanjan edistymisestä tulee varmasti juttua myös mun sivuille, joten täältä sitä voi sitten seurata, ja täältä voi myös tulla mukaan keräämään. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Mika

Yhteiskuntaa, jossa elämme, luonnehditaan hyvinvointiyhteiskunnaksi, vaikka ihmisten pahoinvointi ja masennus on jatkuvassa kasvussa. Oikeasti elämme pahoinvointivaltiossa. Ihmisten pahoinvointi johtuu ennen muuta epävarmuudesta tulevaisuutta kohtaan. Hyvinvointiyhteiskunnan saavuttamiseksi meidän on kyettävä tarjoamaan jokaiselle ihmiselle mahdollisuus rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Työllä on hyvin merkittävä rooli paitsi ihmisen elämässä ja omakuvan luomisessa niin myös tulevaisuuden rakentamisessa. Pitkäaikaistyöttömän asema on siksi erittäin vaikea. Työttömien työllistymisen edellytyksiä on parannettava selvästi. Kyse ei niinkään ole siitä etteikö työttömälle löytyisi työtä, vaan siitä, että työttömän ei kannata ottaa työtä vastaan. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme rankaisee työmarkkinatuella ja toimeentulotuella eläviä työnteosta erittäin rankalla kädellä. Sosiaalitoimisto ulosmittaa jokaisen palkkaeuron pois toimeentulotuesta. Siksi rajavero kaikkein pienimmissä tuloluokissa on hyvin lähellä 100 prosenttia.

Ei ole realistista odottaa, että kaikki työllistyisivät heti kokopäiväisiin ja pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Tie tällaiseen työsuhteeseen kulkee useamman osa-aikaisuuden kautta. Nykyinen järjestelmämme ei anna työttömälle mahdollisuutta osa-aikaiseen työhön. Näin tehdessään se katkaisee työttömiltä työssä etenemisen tikapuista alimmat askelmat. Perustulolla voisimme palauttaa nämä alimmat askelmat myös työttömien tikapuihin.

Mika Mustalahti