Pyöräretki 2003
Pyöräretki Saksaan ja Benelux-maihin
Kesällä 2003 toteutin yhden haaveistani, lähdin polkupyörällä reissaamaan pitkin Keski-Eurooppaa. Alkuperäinen suunnitelmani oli ajaa Saksasta aina Espanjaan ja Gibraltarille saakka. Tämä kuitenkin matkan varrella muuttui, mutta se ei kokemusta haitannut lainkaan. Heinäkuun 12. päivän aamuna lähdin Helsingistä ajamaan kohti Hangon satamaa, josta lauttani Pohjois-Saksassa sijaitsevaan Rostockiin lähti myöhemmin samana päivänä. Aivan ulko-oveni vieressä ollut vanha mies katseli lähtöäni ja kaikkea tavaraa, jonka pyöräni selkään lastasin. Sitten hän kysyi olenko menossa Turkuun. Tuntui hyvälle, kun saatoin sanoa tälle olevani lähdössä Espanjaan.
Pian lähtöni jälkeen huomasin, että en tule tälle retkelle varaamani ajan puitteissa ehtimään Espanjaan saakka, joten muutin matkasuunnitelmaa. Nyt halusin ajaa läpi Saksan ja ylittää Alpit junalla. Italiasta olisin matkannut Ranskan puolelle ja läpi Benelux maiden takaisin Saksaan, josta lauttani lähtisi takaisin Suomeen. Tämä suunnitelma kuitenkin vesittyi Etelä-Saksassa, jossa vihdoin kysyin kuinka paljon juna Alppien yli maksaisi. Yli sadan euron hinta tästä lystistä oli hieman liikaa, joten päätin jatkaa retkeä Alppien pohjoispuolella. Pyöräilin runsaan viikon ajan pitkin Main-joen rantaa yhdessä berliniläisen Jonaksen kanssa, jonka tapasin Mainin yläjuoksulla.
Jonas palasin Main-joen jälkeen takaisin Berliiniin, mutta minä jatkoin pitkin Reiniä ja Moselia Luxemburgiin, josta palasin Belgian ja Hollannin läpi takaisin Pohjois-Saksan Rostockiin. Alla olevaa matkan aikana kirjoittamani päiväkirja kertoo matkan tapahtumista tarkemmin.
12.7. 130km Helsinki-Hanko
Oli aika rankka aloitus. Laivassa todella tunsi että oli tullut ajettua jokunen kilometri. Sadevarustuskin joutui testiin heti ensimmäisenä päivänä. Hyvin toimi, ainakin näin lämpimällä säällä. Sandaalit ilman sukkia ja Haltin track puku voi tuntua kylmältä myöhemmin syksyllä.
13.7. 30km Rostock-Schwaan
En ollut suunnitellut laivamatkaa mitenkään. Jouduin syömään kalliita sapuskoita sen verran että nälkä hiukan pysyi loitolla. Olisi pitänyt ottaa omat eväät mukaan. Edellisenäkin päivänä olin syönyt vähän heikosti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että Saksassa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin. Rostocin sataman jälkeen ajelin lähiöalueen läpi. Isot huonosti hoidetut kerrostalot loivat vaikutelman entisen itäblokin maasta. Kaupungin keskusta oli kuitenkin selkeästi länsimainen. Myös lukuisat pienet kylät kaupungin jälkeen olivat nättejä.
14.7. 75km Schwaan-Alt. Schwerin
Ajattelin olevani tosi sissi ja jätin makuualustan hankkimatta. Ensimmäien yö teltassa oli niin epämukava ja kylmä, että minun oli pakko ostaa sellainen heti. Taisin saada pienen flunssankin sinä yönä. Kylät alkoivat näytää aina rähjäisemmiltä mitä kauemmas kaupungista etenin. Pihat ja puutarhat olivat silti hyvin hoidettuja, ja autot, ne olivat enintään pari vuotta vanhoja. Kuvassa kuitenkin yksi kauneimmista kylistä, joita matkani varrelle osui.
15.7. 95km Alt. Schwerin-Schönfeld
Voikin olla vaikeaa löytää englantia puhuvia ihmisiä. Poikkesin pikkukaupungin turisti-infoon kysymään lähiseudun leirintäalueista, ja sielläkin nainen lähti hakemaan toisesta kerroksesta pojan joka puhui muutaman sanan englantia. Sitten taas leirintäalueella törmäsin toiseen polkupyörällä matkustavaan mieheen, joka puhui parempaa englantia kuin minä, mutta hän olikin kotoisin Hampurista.
Kaikin puolin mukava ja halpa leirintäalue.
16.7. 102km Schönfeld-Plötzky
Oli todella kuuma päivä, mutta jaksoin silti noinkin monta kilometriä. Aamulla ajattelin mennä Wittenbergiin, mutta sinne mennessäni olisin joutunut ajamaan vastatuuleen pitkän matkaa, joten koska en ole uskonnollinen vaihdoin hiukan suunnitelmaa ja sain sivutuulen.
17.7. 80km Plötzky-Seeburg
Törmäsin ensimmäisiin varsinaisiin mäkiin. Eivät ne olleet kuin noin 50-70m korkeita, mutta tuntuivat silti raskailta. Lähdin seuraamaan Saale-jokea, mutta se teki laajan kaarroksen, ja päätin oikaista sen. Olin ostanut kartan, johon mahtui koko Saksa, joten sen mittakaava oli 1:500000. Tällä mittakaavalla ei kannata lähteä pikkuteille. Pieniä teitä on kolme kertaa enemmän, kuin mitä karttaan on merkitty. Se oli melkoista arpomista, kun opasteetkaan eivät aina kertoneet muuta kuin seuraavan kylän nimen, joka ei tietenkään löytynyt minun kartastani. Niitä pieniä kyliä oli 5km välein, eikä tässä liiotella yhtään. Olin hiukan helisemässä kartan ja mäkien kanssa, kun aika ei näyttänyt riittävän minne olin suunnitellut, mutta sattumalta minulle tuli juttelemaan toinen pyöräilijä, joka opasti minut läheiselle leirintäalueelle. Matkaa sinne oli noin 6km, mutta minkäänlaista opastetta ei näkynyt ennen viimeistä risteystä. Täälläkin leirintäalue oli hyvä. Sain erittäin ystävällistä palvelua, kun menin kännykän ja laturin kanssa respalle ja sanoin “Ein problem” vastaus kuului “Kein problem”.
18.7. 95km Seeburg-Jena
Mäet aina vain kasvoivat mitä etelämmäksi ajoin. Päätin etten enää lähde oikaisemaan mitään mutkia, vaan seuraan Saalea uskollisesti. Koetin etsiä polkupyörä reittiä, mikä kulki joen vartta, mutta opaskylttejä oli niin harvassa, että ajelinkin aivan jotain muita teitä. Leirintäalueella yksi hollantilainen eläkeläispari tarjosi minulle päivällistä, kun vaimo oli tehnyt ylisuuren annoksen. Siinä sitten ilta meni mukavasti jutellessa.
19.7. 80km Jena-Drognitz
Kyllä harmitti etten omista korkeusmittaria, olisi ollut hieno tietää kuinka monta sataa metriä tuli noustua. Noin 15 viimeistä kilometriä oli lähes pelkkää nousua muutamaa tasaista kohtaa lukuun ottamatta. Sain napsittua muutamia hienoja maisemia. Keskipäivän kohdalla koin melkoisen yllätyksen, kun kaupat sulkivat jo 11:30 enkä ehtinyt tehdä mitään ostoksia. Löysin sentään yhden leipomon, josta sain sämpylöitä. Leipomokin sulki ovensa heti kun olin päässyt sisään. Leirintäalueella juttelin ja pelasin lentopalloa kahden tytön ja pojan kanssa. He olivat tulleet runsaan sadan kilometrin päähän kotoaan viettämään viikon teltoissa. Itse en keksisi tarpeeksi tekemistä viikoksi samassa paikassa.
20.7. Lepopäivä
Päätin pitää ensimmäisen lepopäivän, koska kaupat eivät olleet auki ja minulla ei ollut tarpeeksi ruokaa päivälle. Leirintäalueen ravintolasta pystyi ostamaan sämpylöitä, joten ei kannattanut lähteä minnekään. Juteltiin nuorten kanssa hiukan lisää ja otettiin aurinkoa. Vähän paloinkin, mutta en pahasti.
21.7. 84km Drognitz-Lichtenfels
Nyt päivän etappi kulki Frankenwaldien yli. Hiukan petyin, kun ylitys ei tuntunutkaan raskaalta, vaikka kartasta katsottuna näytti isoiltakin vuorilta. Vaaroja ne sitten vain olivatkin. Leirintäalueella tapasin berliiniläisen Jonasin, joka oli seuraamassa Main-jokea alas Mainzin kaupunkiin. Tässä vaiheessa näytti siltä, että meillä olisi sama reitti seuraavana päivänä ainakin jonkin matkaa. Hän lupautui tulkiksi, kun menen Bambergin asemalle kysymään junan hintaa Italiaan. Halpa leirintäalue, ja hyvä.
22.7. 93km Lichtenfels-Sand a.Main
Käytiin katsomassa Vierzehnheiligen luostaria, siellä oli taatusti ollut paljon kultaa joskus. Olivat tehneet munkkien asuintalosta toimiston. Törkeää, sen minä olisin halunnut nähdä ennemmin kuin jonkun koreilevan kirkon. Bambergin asemalla sain tietää että juna olisi maksanut 114 euroa. Hiukan liikaa minulle, joten lähdin Jonasin kanssa ajelemaan Mainia alas päin suuntana Luxemburg ja muut benelux-maat.
23.7. 106km sand a.Main-Ochenfurt
Taas ajettiin vastatuuleen, mutta enää se ei haitannut niin paljoa kuin retken alussa. Kaipa se oli psykologinen juttu, nyt kun oli joutunut kiipeämään mäkiä, niin näki ettei tuuli olekaan niin paha. Yritettiin löytää hostelliin, mutta saatiinkin paljon parempi majoitus. Kahden hengen huone, televisio, pieni keittiö ja suihku, ja vain 14,5 euroa per hlö. Yöllä tosin kuului aika paljon junan ääniä, mutta sai silti nukuttua.
24.7. 104km Ochenfurt-Marktheidenfeld
Kaikki illalla pestyt vaatteen eivät ehtineet kuivua, mutta tärkeimmät eli pyöräilyshortsit olivat kuivuneet, joten se ei suuresti haitannut. Aamulla ihmiset valitti meille vähän kaikesta. Jos hetkeksi pysähdyttiin karttaa katselemaan jalkakäytävän reunaan, niin kohta oli vanha ämmä marisemassa. Ensimmäinen kunnon sade tällä retkellä alkoi illalla, mutta olimme ehtineet jo leiriytyä, joten sekään ei haitannut. Tosin jos sade olisi alkanut tuntia aikaisemmin olisimme joutuneet pystyttämään telttamme kaatosateessa.
25.7. 120 km Marktheidenfeld-Kahl
Teltta piti pakata märkänä sateen jäljiltä. koitin sitä pyyhkeellä kuivata, mutta ei pieni pyyhe jaksanut kaikkea vettä imeä. Tällä etapilla oli hienoja maisemia, kun joen molemmin puolin kulki jyrkät seinämät. Ensimmäinen leirintäalue olisi niellyt 9 euroa, joten päätimme jatkaa 13km päähän toiselle alueelle, joka olikin 2,5 euroa halvempi.
26.7. 85km Kahl-Mainz
Aamuyöllä alkoi taas satamaan, mutta onneksi se taukosi aamuksi ja päivälläkin tuli vain tippoja silloin tällöin. Frankfurtin isojen pankkien pääkonttorit näkyivät kauas. Jonas tiesi kertoa että Frankfurt oli ainoa Saksan kaupunki jossa oli edes jonkin laisia pilvenpiirtäjiä. Mainz oli mielestäni aika nätti kaupunki. Keskusta oli väljästi rakennettu ja vihreää vähän joka puolella, niin ja mausteena vanhoja rakennuksia. Illalla alkoi taas satamaan, onneksi ajettiin vähemmän, ja ehdittiin pistää teltat pystyyn kuivina.
27.7. 95km Mainz-Koblenz
Jonas lähti aamulla junalla kohti Berliiniä ja tyttöystäväänsä, ja minulla oli Rein seuranani. Mutta kyllä oli Rein hyvää seuraa, todella korkeat jyrkät rinteet ja paljon linnoja. Ehdottomasti mahtavimmat maisemat koko retken aikana. Reinin varrella kulki suosittu pyöräilyreitti, näin enemmän pyöräilijöitä kuin missään muualla, jos ei lasketa Hollantia. Suurin osa oli kuitenkin suuria ryhmiä joiden matkatavarat kuljetettiin seuraavaan hotelliin autolla. Leirintäalue oli täynnä nuorisoa. Siellä oli ollut joku festivaali edellisenä iltana, olisi ollut mukava käydä itsekkin heilumassa siellä, mutta myöhästyin yhdellä päivällä.
28.7. 107km Koblenz-Wolf
Aamulla huomasin asuntoauton jonka rekkari oli KOT-1. Pääsin pitkästä aikaa puhumaan hiukan suomea. Ensimmäinen 50km meni todella nopeasti. Näin saman KOT-1 ja toisenkin suomalaisen asuntoauton parkissa useiden ravintoloiden edessä, en sitten jäänyt heitä etsimään tai odottelemaan. Jännä ajatella, että polkupyörällä pääsi nopeammin kuin autolla. Mosel-joki teki ison lenkin ja karttani näytti että sen voi helposti oikaista, ja koska olin jo hiukan kyllästynyt taisaiseen tiehen lähdin kokeilemaan oikaisua. No siitä mitään oikasua tullut. Kiipesin mäkeä ylös johonkin pieneen kylään ja laskin takaisin joelle, luulin olevani lenkin toisella puolella, mutta olinkin sen päässä. Matkaa tuli yhtä paljon kuin jokea seuraamalla, mutta nousin toista sataa metriä turhaan. Sainpa pari hyvää kuvaa. Maisemat olivat koko ajan hienoja. Viiniviljelmiä molemmin puolin jokea.
29.7. 102km Wolf-Mertert
Pääsin kuin pääsinkin Luxemburgin puolelle. Alussa taisin kiirehtiä liikaa, kun loppu puolella rupesi väsyttämään. Leirintäalueen pitäjä tivasi minulta passin numeroa, eikä millään ymmärtänyt ettei sitä paperia mihinkään tarvita kun matkustaa EU:n sisällä. Lopulta laitoin siihen sotuni, kun kerran joku numero tarvittiin. Vielä viimeksi hän sanoi että voin tulla pidätetyksi jos joudun poliisin kanssa tekemisiin. Millähän vuosisadalla nekin elävät.
30.7. 65km Mertert-Arlon
Luxemburgissa maisema oli jo selvästi enemmän ranskalaisen näköinen. Kielen mukana vaihtuu myös kulttuuri, tuli nyt konkreettisesti todettua. Vähän tihkutteli koko päivän, ja Luxemburgin jälkeen taivas repesi oikein kunnolla. Onneksi laukkujen vetoketjut eivät vuotaneet juuri yhtään. Silti kaikki oli kosteaa. Arlonin kaupungissa pyörin jokusen tunnin ja etsin hostellia, mutta turhaan. Hommaa hankaloitti ranskankieli ja turisti-infon aikainen sulkemisaika. Onneksi siellä täällä oli englantia puhuvia ihmisiä joilta saattoi kysellä. Useimmat heistä olivat tosin itsekkin turisteja eivätkä osanneet paljoa auttaa. Lopulta lähdin etsimään leirintäaluetta, kun aurinkokin alkoi paistaa. Eipä ollut helppo homma sekään. Ihmiset neuvovat eri suuntiin ja opasteet ovat yhtä heikot kuin Saksassa. Lopulta yksi mies lähti ajelemaan autolla edelläni ja näytti tietä leirintäalueelle. Olisi sinne suorakin tie kaupungista tullut, mutta en sitä löytänyt. Täällä kun menin respalle lataamaan kännykkääni niin laskuun lisättiin sähkö!
31.7. 110km Arlon-Dinant
Tästä tuli koko reissun raskain päivä. Alussa tien ratakäyrä muistutti vaimeaa aaltoliikettä, mutta varsin pian huomasin että sehän onkin voimistuvaa aaltoliikettä. Lopulta mäet olivat aivan hillittömiä. Pitkiä ja todella jyrkkiä. Laskeskelin että noususummaa oli varmasti yli kilometrin. Leirintäalueella tapasin toisen hollantilaisen pariskunnan. He olivat pyöräilemässä Pariisin eteläpuolelle. Tarjosivat viinaa jonka nimi muistutti ääntämis asultaan control sanaa, hyvää oli, ei maistunut viinalle.
1.8. 121km Dinant-Onkerzele
Aamulla odottelin tunnin verran, että aurinko tuli apuun teltan kuivaamisessa. Joen varrella yöpyessä telttaan kerääntyy aina kosteutta. Ajattelin taas pestä ajovaatteet, joten koetin päästä hostelliin, siksi matkaa tuli noin paljon. hostelli johon tavoitin oli täynnä, mutta onneksi minun tarvitsi ainoastaan kiertää pienen järven toiselle puolelle päästäkseni leirintäalueelle. Alue oli kallis (9 euroa), mutta kun oli ajanut jo pitkään ei voinut kuin ottaa mitä tarjottiin.
2.8. 87km Onkerzele-Brygge
Ajelin leppoisasti ilman mitään kiirettä. Kävin Gentin kaupungissa, mutta mokasin sen. En mennyt ihan keskustaan, missä olisi ollut kauniita vanhoja rakennuksia, vaan käännyin pari kilometriä ennen Bryggen suuntaan. Tajusin mokani seuraavana päivänä kun tutustuin paremmin Bryggen vanhaan kaupunkiin. Majoituin nyt sitten hostelliin ja pesin vaatteet kuten olin suunnitellut. Hostelli oli niin halpa, että otin comfort vaihtoehdon, mikä tarkoitti neljän hengen huonetta. Samassa huoneessa oli kaksi mexicolaista interreilaajaa, mukavaa seuraa vaikka vain toinen puhui englantia.
3.8. 80km Brygge-Kamperland
Aamulla kävin tutustumassa kaupungin vanhaan keskustaan. Otin monta kuvaa, siellä todella oli mitä kuvata. En kyllä muista mitä ne rakennukset olivat, mutta nättejä olivat. Kun olin tullut kaupasta huomasin että jotakin puuttuu. Olin unohtanut makuualustani hostelliin. Siitä tuli sitten viitisen kilometriä edestakaista pyöräilyä. Minun piti seurata LF1 pyöräilyreittiä Hollannin rannikolle ja sitä pitkin pohjoiseen, mutta hukkasin sen merkit kokoajan. Lopulta ajelin vain oikeaan suuntaan menevää tietä välittämättä reiteistä. Lopulta pääsin Seelandiin, joka on Hollannin maakunta. Koko paikka oli täynnä ihmisiä, ja hinnat sen mukaiset. Leiriytyminen maksoi 12,86 euroa.
4.8. 120km Kamperland-Haastrecht
Aamulla oli meininki sellainen, että kauas täältä ja pian. Ja kauas mentiinkin. Aluksi koetin vielä kerran seurata LF1 merkkejä, mutta ne menivät aivan uskomattomia kiertoteitä, joten hylkäsin ne. Onnistuin ostamaan kartan jossa ei ole leirintäalueita merkattuna, joten sellaisen etsimisestä tulee yksi lisänumero iltapäiville. Tehtävää helpottaa kivasti hollantilaisten englanninkielen taito, siellä kaikki puhuvat englantia. Hollannissa näytti olevan kaksi tieverkostoa, toinen autoille ja toinen polkupyörille. Kaikkialla oli hyvät opasteet kaupungista toiseen, eikä juuri tarvinnut ajella autojen kanssa edes samalla tiellä. Leirintäalueen etsintä meni hiukan pitkäksi ja jouduin ajelemaan vähän enemmän kuin olin suunnitellut.
5.8. 80km Haastrecht-Almere
Tämän päivän missio oli parturissa käynti. Se osoittautui hiukan vaikeaksi, kun kaikkialla oli vapaita aikoja vasta seuraavana päivänä tai monen tunnin päästä. Löytyi kuitenkin yksi isompi paikka, mihin pääsin heti. Kanavat olivat kauniita. Isoja hyvin hoidettuja taloja ja suurine puutarhoineen joskus kummankin puolen kanavaa sai ajattelemaan, tänne haluan isona. Almeren kaupungin alue oli kuivattu merestä 70-luvulla, ja kaupunki oli moderni kuin mikä. Vettä oli käytetty koristamassa asuinalueita rakentamalla talot kanavien ympäröimiin saarekkeisiin, ne näyttivät myös houkuttelevilta. Löysin hienon leirintäalueen, sielä ei ollut henkilökuntaa ja hinta oli 4 euroa yöltä. Silti siellä oli WC ja suihku ihan vapaassa käytössä, ja lämmitä vettä. Unelma paikka minulle. Illalla istuttiin leiritulen ympärillä isolla jengillä, ja viini virtasi. Jotkut polttivat myös jointtia, en silti kokeillut, kun en tuppakkiakaan polta.
6.8. Lepopäivä
Leirialue oli niin halpa, että päätin jäädä toiseksikin yöksi. Kävin läheisellä golfkentällä vähän harjoittelemassa. Jouduin maksamaan 6 euroa pelkästä pääsystä rangelle, mutta kai sen kerran kärsii. Leirintäalueella yksi hollantilais pariskunta yritti illalla juottaa minua känniin berenburg viinalla. Ei ollut yhtä hyvää kuin “control”.
7.8. 95km Almere-Legemeer
Ajelin lähes kokoajan ns. uudella maalla, joten tiet olivat pitkiä ja suoria, tylsiä. Siksi matka taittui nopeasti aamulla, mutta iltapäivällä kun aurinko alkoi oikein kunnolla irrottaa mehuja selkänahasta alkoi tekemään vähän tiukkaa. Olin katsonut edellisessä paikassa missä on muita vastaavia leirintäalueita, joten minun ei enää tarvinnut etsiä helteessä leiri paikkaa, ainoastaan kysellä tietä sinne.
8.8. 100km Legemeer-Blijham
Tuntui paljon pidemmältä matkalta, mutta kun laskin kilometrejä kartalta, niin en niitä tuon enempää saanut. Leirintäalueella tapasin vanhemman miehen, joka oli myös pyörällä matkustamassa. Hän oli käynyt usein vaeltamassa Norjan vuoristossa, ja sai minutkin innostumaan vaeltamisesta. Saa nähdä koska lähden rinkan kanssa kohti Norjaa, varmaa on se että joskus lähden.
9.8. 100km Blijham-Oldenburg
Kuuma päivä, eikä tien varrella lainkaan puita varjostamassa, tuskaa. Pian huomasi tulleensa takaisin Saksan puolelle. Kohta joku idiootti ajoi ihan vierestä ohi ja huusi jotakin saksaksi, ja muut autoilijat soittavat torvea, että hittoakos täällä pyöräilet. Kyllä hollantilaiset ovat maailman mukavinta kansaa, keihin olen tähän mennessä tutustunut. Ei sillä ettäkö kaikki saksalaiset käyttäytyisivät huonosti, olen tavannut useita ystävällisiä ja kertakaikkisen upeita saksalaisia. Leirintäalue oli lähellä keskustaa eräänlaisen maauimalan vieressä ja leiriytyjät saivat käydä ilmaiseksi siellä uimassa. Silti alue oli normaalihintainen.
10.8. 85km Oldenburg-Sottrum
Sekoilin Bremen kaupungissa ja minulta kesti varmaan tunti päästä sieltä oikeaan suuntaan ulos. Vähäisen ruokavaraston tähden ajoin hiukan vähemmän. Koetin jättää hiukan ruokaa aamupalaksi, mutta söin silti kaiken jo illalla. Leirintäalue oli kallis. Jälleen törmäsin mukavaan hollantilais-pariin, jonka kanssa juttelinkin koko illan.
11.8. 97km Sottrum-Artlenburg
Lähdin aikaisin aamulla, koska oli aivan karmiva nälkä, enkä pystynyt nukkumaan pidempään. 15km päässä oli ensimmäinen isompi paikka, mistä löytyi kauppa. Olin kaupan oven takana odottamassa ennen kahdeksaa. Söinkin sitten maittavan ja mittavan aamupalan. Hollantilainen mies neuvoi minua käymään lähellä olleessa luonnonpuistossa (Lyneburger heide), minne meninkin. Siellä ajelin kapeita polkujaa pitkin auringon avulla suunnistaen kohti itää. Siellä olikin aivan toisenlaista Saksaa, kuin mihin oli tottunut, kuvista sen näkee. Löytyi aivan loistava leirintäalue. Maksu oli 2,5 euroa yöltä! Silti siellä oli kaikki perus jutut. Joku saksalainen toi minulle kattilallisen ruokaa. Taisin näyttää vähän anorektikolta. Löysin vaa’an ja se näytti 61kg normaalisti painan jotain 65kg, niin ja punnitus vaiheessa olin jo syönyt aika paljon.
12.8. 70km Artlenburg-Razeburg
Piti vähän kierrellä että sai noin monta kilometriä näin lyhyelle matkalle. Perillä tutustuin pyöräilevään perheeseen, vaimo Irlannista, mies Ranskasta, ja kuitenkin he asuivat Italiassa. Heillä oli mukana pari vuotias poika. Melkoisia extreme ihmisiä, olivat tehneet matkaa jo kolme kuukautta, ja heillä oli vielä yksi kuukausi jäljellä Italiaan. Puhuivat että ajaminen oli helpoin osa retkeä, poika nukkui sen ajan, mutta heräsi vilistämään juuri silloin, kun itse olisi halunnut nukkua. Ihan ymmärrettävää.
13.8. 77km Razeburg-Gramkow
Kävin katsomassa Lybekkiä ja Travemyndeä (en nyt ole ihan varma oikeakielisyydestä). Rannikolla alkoi tuulemaan todella navakasti. Jos olisin pyrkinyt toiseen suuntaan olisin saanut tehdä tosissani töitä. Suunnan suhteen kävi tuuri, mutta kova tuuli tietää aina sadetta. Eikä kovassa tuulessa ole muutenkaan kiva polkea, kun pyörä on niin kevyt, että tuuli heittelee sitä tien puolelta toiselle.
14.8. 78km Gramkow-Warnemynde
Päivällä sateli muutaman kerran, mutta olin onnekas kun löysin suojan aina sateen ajaksi. Bussi ja juna pysäkeillä saattoi istuskella ja ajatella rauhassa, kun ei ollut kiire minnekään. Itämeren rantaa oli mukava polkea, mutta kauniissa maisemissa on kääntöpuoli. Majoituksen löytäminen oli hankalaa. Leirintäalueet kiskovat normaaleja hostellien hintoja, ja ne hostellit taas pienen hotellin verran. Otin silti hostellin, kun erotus leirintäalueeseen jäi niin pieneksi. Päätin kuitenkin mennä viikonlopuksi sisemmälle maahan, jossa hinnat on alhaisemmat ja toivottavasti ei tuulekaan niin paljoa.
15.8. 35km Warnemynde-Schwaan
Pieni heitto takaisin ensimmäisen Saksan yön leirintäalueelle. Viivähdin kuitenkin hetkeksi Rostockin keskustaan, kun en tullessa ehtinyt juuri siihen tutustua. No eipä siellä paljoa tutustumista ollutkaan, Lybekki oli paljon hienompi. Schwaanin leirintäalueella tutustuin saksalaiseen nuoreen pariin, joka oli pyöräilemässä Kööpenhaminaan, ja sieltä sitten jonnekin.
16.8. Odottelupäivä
Kävin kiertelemässä Schwaaniin pienessä kaupungissa. Siellä olisi ollut jotkin karnevaalit, mutta se oli tarkoitettu lähinnä lapsille, joten siellä ei ollut minulle juuri mitään tarjottavaa. Aurinko ei suvainnut näyttäytyä lainkaan, joten rusketusrajojen tasoittaminen jäi toiveen asteelle. vaikka koko sunnuntain paistaisi, niin näitä rajoja ei tasoiteta siinä ajassa. Leirintäalueelle tuli mies, joka työnsi kärryjä ja jonka toinen käsi oli amputoitu. Hän oli myös mukavaa seuraa, oli vaeltanut Ruotsissa ja Norjassa, sekä Sveitsissä, ja monissa muissa maissa. Nyt hän aikoi kävellä maailman ympäri Saksan sisällä, hän halusi oppia tuntemaan oman kotimaansa. Illalla juttelin taas nuorten kanssa, ja sain vihjeen, ettei kannata mennä katsomaan IGA näyttelyä, jota kaikki olivat mainostaneet ja kehoittaneet mennä katsomaan. Sain kuulla, että siellä oli pelkkiä kukkia, kuten olin aavistanutkin.
17.8. Toinen odottelupäivä
Aurinko vihdoin hiukan pilkahti ja sen alla oli mukava makoilla. Siinä se päivä sitten menikin.
18.8. 30km Schwaan-satama
Oli aika tylsä päivä. Koitin kuluttaa aikaa tekemällä kaiken hitaasti, mutta kun on tottunut ajamaan 18km tunnissa ei pysty ajamaan hitaasti. Ostin tuliais viinani liian aikaisin, jouduin kantamaan niitä 4km ylimääräistä. No, meni siihenkin vähän enemmän aikaa. Ilta olikin sitten paljon mukavampi. Laivassa oli paljon interraililta palaavia suomalais-nuoria, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kokemuksia. Pelattiin trivial pursuite peliä pitkään yöhön, ja juotiin.
19.8. Melkein Suomessa
Nukuttiin pitkään, tai no kävin minä välillä saunassa, kun se oli ilmainen aamu 9-10, mutta jatkoin unia sen jälkeen. Tuntui mahtavalta ollaa taas viiden viikon jälkeen saunassa. Otin Fastferryn bussi kuljetuksen Helsinkiin, kun halusin olla saman päivän aikana jo kotona. Illalla noin yhdeksän aikaan olinkin sitten taas omassa boxissa.